Kaikki varmaankin tietävät että meillä asuu kaksi hevosta, niistä voi käydä tarkempia tietoja lukemassa tuolla "hevoset"-osiossa yläpalkissa. Siellä on hepoista myös kivoja kuvia.
 |
| Tytöt päiväheinillä. |
Omien heppojen kanssa touhutessa olen mennyt maalaisjärjellä, tosin kokemustakin löytyy hevosista muutaman vuoden ajalta; aloitin ratsastuksen vuonna 1983! Ratsastin aktiivisesti ratsastuskouluissa parikymmentä vuotta, kävin paljon leireillä, hoidin ylläpito- ja hoitoheppojani ja olin ennen maalle muuttoa tallityöntekijänä 10 hevosen pienellä yksityistallilla.
Aivan yllätyksenä ei siis elämä omien hevosten kanssa tullut, tiedossa oli hevosenomistamisen hyvät ja huonot puolet! :)
Meillä on vuonna 2008 valmistunut talli, tai silloin siihen rakennettiin mm.heinäkatos ja varustehuone, eli tehtiin ihan valmiiksi. Paikat olisi neljälle hevoselle, mutta pienemmät kaverit (lampaat, kanat, ankat ja puput) vievät kaksi karsinaa, eli talli on täynnä! :)
 |
| Varustehuoneesta. |
Tallimme on osoittautunut ihan toimivaksi. Tosin hieman suurempi se saisi olla... :)
Tuntuu kivalta, kun eräs tuttumme sanoo aina tallilla käydessään, että "miten täällä on aina näin siistiä, eikä edes haise yhtään tallilta!" Nenähän sen kertoo, onko ilmassa paljon ammoniakkia, eli miten tallin ilmanvaihto on järjestetty ja kuinka siellä siivotaan. Tallin ei tarvitse olla lämmin, eikä se saa missään nimessä olla kostea! Hevonen lämmittää oman elintilansa, ja yleensä talleissa ei olekaan lämmitystä, hevoset toimivat itse "pattereina." Vanhat kivinavetat ovat kyllä kauniita, mutta yleensä soveltumattomia hevostalleiksi ilman mittavia muutostöitä. Yleensä ne ovat aivan liian matalia, eli ilmatila jää hevosille hyvin vähäiseksi ja kiviseinät "hikoilevat" eivätkä hengitä tarpeeksi, jos ilmanvaihtoa ei ole suunniteltu kunnolla. Itselleni tallin sisäilman laatu on yksi tärkeimpiä asioita hevosten pidossa.
 |
| Rousk...rousk... |
Hevosen tärkein ja välttämätön rehu on hyvä ja laadukas heinä. Ilman sitä hevonen ei tule toimeen. Vihreä laidunheinä on hevosen luonnollisin ruoka, mutta kun nyt sattumoisin se vihreä on tuolla hankien alla, syövät hevosetkin suurimman osan vuotta kuivaheinää.
Omille hepoilleni syötän runsaasti heinää, reilu 10 kiloa päivässä/turpa, tällä hetkellä ne eivät saa kauraa lainkaan. Teollista täysrehua ja kivennäistä ne saavat, sekä pari kertaa vuodessa kalanmaksaöljykuurin ja valkosipulia talviaikaan.
 |
| Taas syömässä!! :) |
Hevosella on kokoonsa nähden pieni vatsalaukku, senpä takia hevonen tulisikin ruokkia vähintään kolmesti päivässä, mielellään vielä useammin. Meillä työssä käyvinä ihmisinä on hieman hankala järjestää ruokinta esim. neljästi päivässä (vaikka hevosille, niille ahmateille, se kelpaisi kyllä!) eli tytöt ruokitaan kolme kertaa päivässä.
Kesä ja laidunkausi on hevosille parasta aikaa koko vuodesta! Myös meille ihmisille se on ihanaa, koska hevosten hoitaminen on todella helppoa.
Meillä hevoset lomailevat 2-3 kuukautta laitumella, vähän kesästä ja keleistä riippuen. Toki niillä käydään välillä ratsastamassa, ettei ihan löysäilyksi mene koko kesä!
 |
| Tämä se on sitä oikeaa hevosenelämää, tuumii Solinda. Kuva viime kesältä. |
Ruokinnan lisäksi on hevosen omistajalla monta muutakin asiaa huolehdittavana;
Kengitykset 6-8 viikon välein, ravureilla yleensä vielä paljon useammin....
...Hampaiden raspaukset, ainakin kerran vuodessa, hammasongelmaisilla jopa kolmen kuukauden välein...
...Madotukset vähintään kahdesti vuodessa, mahdolliset rokotukset...
...Kuivikkeiden hakua, rehujen ja heinien ostoa, jos ei itse satu viljelemään...
... ja jos sattuu vaikka heinät tekemäänkin itse, niin viettää sitten pari iltaa töiden jälkeen heinäpellolla aamuyön puolelle asti kuskaten heinäkuormia pellolta heinälatoon. Kaatuu sänkyyn ja lähtee aamulla reippaana ja todella fressinä töihin...
...Niin ja pitäähän niiden hevosten välillä liikkuakin...
...Varusteita pitää huoltaa ja puhdistaa.... Ja monen monituista muutakin asiaa hoitaa.
Vaikka tämä kuulostaa tottumattoman korvaan ehkä hullunhommalta ja suurelta määrältä työtä (mitä se onkin) niin olo olisi kyllä kovin tyhjä ilman näitä ihania hevosiani. Jos on melkein kolmekymmentä vuotta satulassa istunut ja talikolla lantaa mättänyt, niin homma alkaa olla niin "verissä" ettei ilman sitä osaa olla. Koen että hengitän ja elän hevosista, paljon ne vaativat, mutta kovin paljon myös rikastuttavat elämääni.
Kiitos, rakkaat karvakorvani!
Terapeuttini, ystäväni, kuuntelijani.
Te teette elämästäni työntäyteistä, mutta todella elämisen arvoista!
Tuntuu hyvältä tulla aamuisin talliin, kun kaksi terhakkaa korvaparia seuraa minua ja vaativa hörinä pyytää aamuheiniä, ja äkkiä! Voiko ihmisellä parempaa aamua ollakaan? :)
Ihania kuvia hevosista,minä niiin tykkään hepoista ja todella ne on ihmisen parhaita ystäviä♥,tuntuu mukavalle kun hevonen hirnahtaa,muistan kotona,kun oli hevosia ja näinpä varsankin,vaik,olin pieni tyttönen silloin aikoinaan!Voi,olipa mukavaa lukea taas hepoista täällä♥.
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua♥
Kiitos ihanasta heppapostauksesta:) Tästä olis varmaan heppakuumeen vähän pitänyt laskea.. mutta ei päinvastoin:)
VastaaPoistaEi vaan. Aina olen sanonut, että omaa hevosta en halua. Tiedän tai ainakin luulen tietäväni tuon työn määrän.
Silloin kun aloimme puhumaan tänne pohj.Norjaan lähdöstä ja olin vähän, että hmm.. niin mieheni sanoi, että jos lähden niin saan oman hepan:) Nauroin, että muuten hyvä tarjous, mutta en ole ikinä halunnut omaa heppaa. Täällä se toki menis jossa ois talli jossa sitä voisi pitää, koska vapaa-aikaa minulla on paljon.
Mutta en uskalla. Ei ole tarpeeksi tietoa hevosista, en tunne täällä tallin pitäjiä jne. Mutta joka päivä haaveilen, että löydän hepan jolla voisin alkaa ratsastamaan.
Ennen tänne muuttoa kävin kaverini kanssa Nurmijärvellä sellaisella tallilla jossa oli 2 issikkaa. Joka sunnuntais satoi tai paistoi. Hepat kuntoon ja maastoon. Se oli IHANAA! Parasta terapiaa.
Ja se talli oli ihana. Tehty vanhaan puutarhamyymälään ja hevosilla siellä päädyssä oma pihatto. Eli hevoset sai aina laittaa kuntoon hyvässä valossa, lämmössä ja puhtaudessa. vähän liiankin hyvä ollakseen totta:)
Sitäkin mietin jos olisi oma hevonen niin sen tallin pitäisi olla hyvä:) Ei mikään ahdas kylmä sokkeloinen koko joita olen itsekin nähnyt. Niin motivoitunut en ole, että viitsisin satella ja pakkasella päivittäin lähteä sellaisiin olosuhteisiin. Siinä on ehkä kunnon heppatytön ja tällaisen wanna been ero:)
Solinda on ihana <3
Kateellisin terveisin: Kalamuija
Tutulta kuulostaa:) Oikein kauniita ja hyvinvoivan näköisiä teidän hevoset. Meillä täällä on heppojen osalta pappakuntoutus, eli kun vanhojen hevosten kanssa ollaan tekemisissä, se antaa oman vivahteensa. Meillä ei kauraa myöskään hevoset syö, ainoastaan seniorirehua missä on kivennäiset yms mukana. Se on myös suunniteltu vanhan hevosen hampaisiin sopivaksi. Tosin nyt olen sitäkin vähentänyt koska ovat kovien pakkasten aikaan ulkoilleet vähemmän.
VastaaPoistaPostauksesi jälkeen tuli ihan ikävä tuonne pihan perälle talliin.
Kiva tätä oli lukea, vaikkei hevosista juurikaan ole minkäänlaista kokemusta - pari kertaa ihan pikkulikkana on tullut ratsastettua ;)
VastaaPoistaIso työ niissä varmasti on, mutta aivan varmasti siitäkin tulee osa elämäntapaa, joka on mieluista.
Meillä nuoremman tyttären kaksi hyvää kaveria ovat heppatyttöjä (omat hevoset) ja K on miltei viikottain heidän mukana talleilla, joten jotain hajua mullakin on hommasta kun niitä juttuja kuulen =)
Tyttärelläsi on etuoikeus kasvaa tuollaisessa ympäristössä - eläinten parissa! <3
Mukavaa puuhasteluja sinulle hevosiesi kanssa!
Kiitos ihanista kommenteista taas kerran! :)
VastaaPoistaTansku; Jotkut ihmiset ovat ikänsä heppahulluja, vaikka eivät säännöllisesti ratsastakaan tai ole muuten hevosten kanssa tekemisissä. Kauempaa ihastelu on heppahulluutta ihan yhtälailla! Viikonloppuja sinullekin! :)
Kalamuija: Tiedän tunteen... :D Mulle oli selvää, että kun tänne käpykylään muutan, niin ostan hevosen, kunhan talo on valmis ja talli... Arvaa, talon rakentaminen oli ihan alkutekijöissään silloin kun ostin Neiti Prinsessan. :) Hän olikin mulla vuokratalleissa monet vuodet ennen kuin saatiin tuo oma talli valmiiksi. Ja ihan samaa mieltä tallista, mikä tahansa ei nyt ihan hevoselle sovi, ja haastetta vanhoihin talleihin tekee EU. Vuoteen 2014 mennessä olisi kaikkien tallien oltava EU-standardien mukaiset, ja sitten se hevonen tarvitsisi sen kaverin... Aiheesta onkin käyty keskustelua tuolla eräässä toisessa blogissa. ;) Meidän talli rakennettiin niiden "eu-mittojen" mukaan, niin eipähän tule sanomista kenelläkään.
Solinda lähettää hepanhajuiset terkut sulle! :)
Tirriliisa: Ikääntyvät hevoset tuovat tosiaan lisähaasteen vielä niihin normaaleihin tallihommiin. :) Meilläkin pimut täyttävät molemmat 15 vuotta tulevana kesänä, mutta alan välillä epäillä, että onkohan ne jotain luonnonoikkuja, kun tuntuvat vaan piristyvän koko ajan. :D Ratsuttajakin luuli suokkia "noin kuusi-seitsemänvuotiaaksi" ekan kerran käydessään, mutta vihjaisin, että kerro se kahdella... ;)
Hevosnaisen elämä on ihanaa!
Marielisa; Kiitos, vaikka joskus homma alkaa maistua puulta, niin silti sitä vaan niiden eläinten takia jaksaa päivästä toiseen. Suuritöisimpiä ovat selvästi juuri nuo hevoset, pienemmät tuntuu menevän "siinä sivussa" :)
Ja kesää tässä kovasti jo odotellaan ja sitä alkavaa laidunkautta...
Hyvää viikonloppua sinulle!
Kiitos ihanasta jutusta! Itsekin olen jo vuosia toivonut omaa hevosta, mutta ei vielä taidot riitä, että edes vuokralle ottaisin. Mutta tässä on koko elämä aikaa oppia ja tuskin innostus laantuu kun pääsen maalle. Ja jos isovanhempieni tilalle muutan, siellä on ravitalli lähellä, joskus sielläkin olen käynyt ratsastamassa ja kärryajelulla.
VastaaPoistaMinulla on vain yksi ongelma... pelkään vähän hevosia. Pulssini kohoaa hurjasti, jos hevonen, jonka kanssa esim. odotan kentälle pääsyä, alkaa pyörimään jne. Karsinassa pyrin välttämään seinän ja hevosen väliin menemistä ellei ole tarpeeksi ilmarakoa. Mutta ne hevoset onkin ollut ratsastuskoulujen omia. Olen huomannut eron niissä ja yksityisissä. Kaverini hevoset kulkevat vapaana laitumelta pihattoon, niitä ei tarvitse sitoa satuloidessa, niiden takana ei tarvitse pelätä potkuja.
Ja tuosta tallista, on todella siisti ja viihtyisän näköinen, itsekin tahtoisin hevosilleni mahdollisimman hyvät oltavat ja uudessa tallissa on varmaankin parempi ilmanvaihto, kuin tiilinavetassa, astmani kannalta.
Hurja, kun tuli pitkä kommentti!
Anne-Mari; kiva kun tykkäsit. :) Olisi hyvä, jos saisit opetella ja harjoitella jonkun TODELLA kiltin hevosen kanssa ihan vaan hevosen lähellä olemista. Yksityisissä ja tuntihevosissa on ISO ERO. Meillä käy joskus tyttöjä ratsastamassa, jotka normaalisti käyvät ratsastuskoululla. He aina päivittelevät, kun meidän hevoset odottaa suu auki kuolaimia :D ja ovat muutenkin eloisia ja äärettömän kuuliaisia ja kilttejä. Niitä saa myöskin ratsastaa kevyillä avuilla, eikä tarvitse "tuupata" naama punaisena eteenpäin. :)
VastaaPoistaMyös olen ihan omistakin hevosista huomannut, että mitä pienemmät piirit, sen rennompia ja sressittömämpiä ne ovat.
Hyvä neuvo, mutta vähänkään hevosia pelkäävän vaikea noudattaa, on: älä koskaan väistä hevosta, äläkä näytä pelkoasi. Hevonen oppii äkkiä pomottamaan ihmistä, jos ihminen säpsähtää tai väistää luimistelevaa tai uhittelevaa hevosta. Sen mielestä siitä tulee hauska leikki; "tuo ihminen hypähtää hauskasti, kun näytän sille hampaita!" Mielummin terävä ja napakka komennus sanallisesti (ei tarvitse huutaa) että hevonen ymmärtää, että tuon ihmisen kanssa ei vissiin pelleillä.
Joskus juoksen tai kävelen hevosteni "seassa" laitumella ja vaikka ne kuinka pyörivät, hyppivät tai juoksevat ympärilläni, luotan siihen, että ne eivät juokse "ylitseni" tai kaada minua kumoon. Hevoseni kunnioittavat omaa tilaani, ne tietävät, että metriä lähemmäs ei kannata tulla riekkumaan. :) Joskus joku tuttu tai kaveri on kauhusta kankeana katsonut, kun menen laitumen portille ja vihellän; kaksi hevosta lähtee laukkaamaan suoraan kohti ja pysähtyvät siististi puolen metrin päähän kysymään, että toitko äiti herkkuja. :)
Hevosen vapaana ollessa on hyvä näyttää sille missä ihmisen oma tila kulkee, silloin se ymmärtää karsinassakin ollessa väistää ihmistä. Omat kädet tai riimunvarsi voi "huiskia" hevosta kauemmas, jos hevonen yrittää pyrkiä "syliin" tai muuten liian lähelle. Yleensä tyhmempikin hevonen ymmärtää väistää, jos käsi läpsähtää sen turpaan ja pysyttelee ihmisen niin toivoessa kauempana. :)
Omat hevoseni väistävät käytävällä ollessaan minua, jos ne seisovat "tielläni", sanon "VÄISTÄ!" ja tytöt siirtyvät käytävän toiseen reunaan. :) Tämä toimii ihan vaikka monen metrin päästä.
Voi, voisin puhua tästä aiheesta ihan loputtomasti... :) Oikein kutsumus on minulla ollut, että pitäisin kursseja ja leirejä tyyliin: "Kuinka kommunikoin hevosen kanssa" "Hevostelua arkajaloille" Jne... Kaikkialla opetetaan ratsastusta ja hevosen hoitoa, mutta oikein missään ei opeteta, että mitä hevonen milläkin eleellä tarkoittaa, tai kuinka ihminen oppii ennakoimaan ja "lukemaan" hevosta. Paljon on ihan kaikenikäisissä, mutta varsinkin "tätiratsastajissa" niitä, jotka oikeasti pelkäävät hevosia, eikä se pelko vihaisien tai ihmistä pomottavien hevosten kanssa häviä kyllä mihinkään, valitettavasti.
Huh, tuli vielä pidempi kommentti!! :D
VastaaPoistaKiitos paljon vastauksesta! Minä ainakin olisin ensimmäisenä kursseille osaillistumassa :D
VastaaPoistaJippii, Ehdin ensimmäisenä ilmoittautumaan heppa kurssille, milloin aloitetaan ?
VastaaPoistaSiihen rinnallehan voisi ottaa vaikka saippuan teon vai mitä ?
T Biibu:)
Jee, Biibu! Voidaan pitää vaikka mitä siinä ohessa sitten, vaikka sitä saippuantekoa ja turvesaunaa..? Katsellaan keväämmällä, mitä keksitään! Ja otetaan tuo Anne-Mari mukaan kanssa. :)
VastaaPoistaDahlia; meillä on tallissa varmaan välillä siistimpää kuin kotona... :D Mutta se onkin ihan turvallisuuskysymys, jos tallinkäytävällä lojuu tavaroita, voi hevonen satuttaa itsensä pahastikin niihin ulos mennessään tai sisään tullessaan. Meillä on hevoset sellaisia Houdineja, että ovat joskus yöaikaan ahertaneet karsinoidensa ovet auki ja ovat sitten yön palloilleet käytävällä. Siinä voisi sattua tosi iso vahinko jos hevonen seikkailisi siellä ylimääräisen rojun keskellä.
Yhdenkin kerran Solinda oli päässyt ulos karsinastaan, pistellyt yhden pajukranssin poskeensa (ensin siitä oli nätisti irroitettu keraamiset koristeet ja laitettu lattialle riviin, eikä yksikään ollut mennyt rikki) ja oli vielä osannut laittaa valot talliin, että näkee paremmin touhuta!! :D Kuka sitä nyt pimeässä pahojaan tekisi...
Ihanaa viikonloppua teille!
Ihana postaus, kun itseni hieman heppahöperöksi luen :) Hyviä vinkkejä myös tuolla kommenteissa. Kuulun itse noihin "tätiratsastajiin" ja ensimmäiset kerrat toki jännitti ja hieman pelotti se hevonen, mutta olen ollut hommassa sillä asenteella, että tekemällä oppii ja en anna hevosen pomottaa. Olen käynyt ratsastustunneilla viikottain nyt puolisen vuotta ja harmittaa nähdä, kun samalla tunnilla on yhtä paljon käyneitä, jotka eivät edellenkään edes yritä laittaa itse hevosta ratsastuskuntoon. Odottelevat että joku tulee laittamaan ja jos pilttuuseen pitää mennä niin ovi jätetään auki, kun pelottaa niin paljon. Eihän sille tietenkään voi mitään jos pelottaa, mutta siitä kannattaisi sanoa ja koittaa saada neuvoja miten päästä peloista eroon. Arempia olen auttanut ja koittanut neuvoa siellä tallilla(vaikken toki mikään asiantuntia ole), toivottavasti ne pelot siitä sitten vähenisi ja oma-aloitteisuus lisääntyisi :)
VastaaPoistaAivan ihanan tunnelmallinen ja siisti ja puhdas tuo sinun talli! Aivan eri maailmasta kuin nuo ratsastuskoulujen tallit, joita olen nähnyt. Hevosesi saavat kyllä hyvää hoitoa, sen näkee ja se kuuluu tuosta postauksestasi.
Ihanaa viikonloppua Kanaemo!
Marika; tuo on niin totta! Tiedätkö, nykyään tuntuu olevan vähän sellainen trendi menossa, että ratsastuskin on sitä "välineurheilua" ja välineenä tietenkin hevonen... :( Valitettavasti tällaisiakin harrastajia on olemassa. Heillä ei ole minkäänlaista kiinnostusta edes oppia mitään hevosiin liittyvää, pääasia, että pääsee ratsastamaan. 80-luvulla, kun itse aloitin ratsastuksen, oli KUNNIA päästä laittamaan hevonen kuntoon ennen tuntia ja jokaikinen ratsastaja sen osasi myös tehdä! Hevosten hoitaminen oli suosittua, ja siinä kilpailtiin, kenen hoitohevosella oli kiiltävin karva, tai parhaiten hoidetut varusteet... Nykyään ei nuoria enää kiinnosta hevosten hoitamien, olen omillekin hevosille silloin tällöin etsinyt hoitajia, jotka pääsisivät silloin tällöin myös ratsastamaan, mutta eipä ole löytynyt. :/
VastaaPoistaIhannetilanne kai olisi se, että JOKAINEN ratsastaja hakisi hevosensa tarhasta, harjaisi sen ja laittaisi kuntoon tuntia varten. Siinä luodaan jo suhdetta ja tuntumaa siihen hevospersoonaan ennen ratsastusta. Tällainen on harvassa ratsastuskoulussa mahdollista, mutta omien hevosteni kanssa tietenkin "joudun" näin tekemään joka kerran kun menen ratsastamaan. Siinä pääsee kuulostelemaan sitä hevosen sen hetkistä mielialaa, onko se rauhallinen, energinen, pahantuulinen...
Hevosihmiset ovat perinteisesti reippaita, rohkeita ja ahkeria. Nykyään se perinteinen hevosmiestaito on häviämässä, kun harrastetaan vaan sitä ratsastusta, eikä lainkaan "hevostelua." Itselleni nykyään ratsastus ei ole mikään itseisarvo, enemmän arvostan hevosiani ystävinäni. On ihana huomata, kuinka hevonen -ja mikä eläin tahansa- kunnioittaa ihmistä, jos sitä kohdellaan ystävällisesti ja oikeudenmukaisesti.
Ihana sanonta minusta (joka on meilläkin tallin seinällä)
Hyvä ratsastaja huoltaa ratsastuksen jälkeen ensin hevosensa,
sen jälkeen sen varusteet
ja vasta viimeisenä itsensä.
Kiitos mielenkiintoisesta kommentistasi, Marika, ja oikein kivaa viikonloppua sinulle! :)
Mä ilmoittaudun tuolle kurssille myös:)
VastaaPoistaOlen menossa kesällä ekalle ratsastusleirille. Ehkä ole ollenkaan varma miten pärjään siellä. Mutta tuo sinun ideasi kommunikoinnista jne. kuulostais hyvältä:)