Laatokka!

Koska nettiyhteyteni toimii ihan silloin kun sitä huvittaa -yleensä kolmelta aamuyöllä- kokeillaan nyt  sen seitsemännen kerran tätä postausta. Yhteyksien kanssa on ollut ongelmia jo toista kuukautta, täytyy sanoa, että aika rasittavaa alkaa olla. Mahtaakohan onnistua postaus tällä kertaa...

Toukokuun loppupuolella keskiviikko-iltana lastasimme kaksi Land Cruiseria täyteen retki- ja ruokatarpeita ja suuntasimme Nuijamaan kohdalta Venäjän puolelle. Toisessa autossa matkasin ukkokullan kanssa ja toisessa autossa huristeli yksinään ystävämme Ava.

Aamuyöllä kahden maissa olimme ensimmäisessä leiripaikassamme Riiskanlahdessa. Eipä muuta kuin nuotio tulille, vähän murkinaa ja vaan nautiskelua ja jutustelua uskomattoman kauniissa järvimaisemassa aamuauringon noustessa. Nukkumaan kömmittiin vasta viiden aikoihin omiin autoihimme.

Pikkuautot parkissa.

Maisema muutti väriään koko ajan auringon noustessa.
Upeita värejä joille kuvat eivät tee oikeutta valitettavasti.

Aamulla maisema oli aivan toisenlainen kuin yöllä ja silmänkantamattomiin ulottuva hiekkaranta jatkui ja jatkui... Vesi on kylmää Laatokassa kesälläkin, mutta todella kirkasta ja hiekkarantoja totisesti riittää.

Aamiaisen jälkeen pakkasimme taas kimpsut ja kampsut kyytiin ja matka jatkui. Lähdimme kiertämään Laatokkaa myötäpäivään ja pysähtelimme yleensä tunnin-kahden ajon jälkeen pikku kylissä ottamaan valokuvia, ihastelemaan maisemia ja verryttelemään koipiamme.

Puheet Venäjän teistä ovat ihan täyttä totta, ne ovat pääosin aivan karmeita, tosin erittäin hyväkuntoisiakin teitä etapille mahtui, ei niin hyväkuntoisia teitä ole Suomessa missään, oikeasti! Tietöitä oli matkan varrella lukuisia, teitä perusparannellaan jatkuvasti. Myös siltatöitä tehtiin monessa paikassa.
Ehkä jotain kertoo  teiden kunnosta se, että saatoimme joissakin paikoissa edetä ainoastaan 30-40 kilometriä tunnissa näillä autoilla, joilla ei pikkukuoppia tarvitse juurikaan huomioida.

Leiripaikkoihin harvemmin oli kunnollista tietä perille. Pikkuautoilla ei täällä pärjää.

Jossain pölyisellä tieosuudella matkalla kohti Käkisalmea.

Hyvin suomalaista maisemaa, eikö vaan?

Värivalinnat kirvelivät silmiä. Yleensä peltikattokin oli samaa sinistä.

Maakellarit kuin suoraan hobittilasta!

Lumivaaran pahoin rapistunut, mutta edelleen hieno kirkko.

Lumivaarassa pysähdyimme ottamaan kuvia kirkosta, joka oli päässyt pahasti rapistumaan mutta oli edelleen vaikuttava ja mahtavalla paikalla. Kellotornista näköala oli huikaiseva! Kirkko oli valmistunut vain neljä vuotta ennen sodan syttymistä ja oli vaurioitunut pommituksissa ja jätetty sen jälkeen oman onnensa nojaan. Ilmeisesti Karjala-seura vierailee paikassa ja jonkinlaisia palveluksiakin kirkossa järjestetään, koska sinne oli tuotu alkeelliset ja ankeat, mutta käyttökelpoiset puupenkit.

Neppikset kirkon tornista kuvattuna.

Kellotorniin kapuamassa.

Urkuja ei kirkossa tietenkään enää ollut, mutta niiden paikalla seinällä oli kesken jäänyt
hahmotelma enkelistä.

Sortavalan keskustassa vanhaa...

...ja aivan uutta.

Keskeneräisiä hirsirakennuksia oli siellä täällä matkan varrella.

Laatokka häämöttää horisontissa, kuva on otettu huiman korkealta paikalta.

Autot kestivät hienosti koko matkan, ainoastaan antenni
tipahti jossain vaiheessa matkaa Avan autosta, tässä
uuden antennin asennusta.

Vitelen kylästä ilta-auringon paisteessa.

Ennen toista yöpymistä pysähdyimme Vitele-nimiseen kylään jossa oli kauppa auki myöhään illalla. Kylä oli vähintäänkin idyllinen, ilta-aurinko muutti maiseman satumaisen kauniiksi ja kultaiseksi, jossain haukkui koira, kylää halkovan joen yli oli rakennettu useita kauniita siltoja, kaikkialla oli siistiä ja rauhallista. Aivan ihana paikka siis!

Jotkut rakastavaiset olivat kiinnittäneet kaksi sydämen muotoista
lukkoa siltaan...

...ja kun meillä ei ollut lukkoja niin... ;)

Toiseen yöpaikkaan saavuttuamme havaitsimme Avan autossa olevan jääkaapin käyneen liiankin kylmänä; sisäfileet ja palanpainikkeeksi tarkoitetut oluet olivat päässeet jäätymään melko kohmeisiksi. Eipä hätää, ajon jälkeen konepellin alla kuumana käyneet turbot sulattivat näppärästi ja tehokkaasti sekä ruoat että juomat. :D 

Aamuauringon paisteeseen herättyäni keräsin rohkeuteni ja pulahdin hyiseen veteen. Kyllähän se kummasti virkisti muutaman päivän hikisen matkan jälkeen. Erähenkeä täytyy löytyä jos tällaiselle reissulle mielii, ilman suihkua ja sisävessaa on tultava toimeen useita päiviä. Ei kovin sopiva lomailutapa luksusta halajaville välttämättä... ;)

Lampaita ja vuohia laiduntamassa joen rannassa.

Aunuksen teatterin edessä.

Aunuksessa.

Taas rypemässä kohti leiripaikkaa.

Perjantai-illan auringonlasku matkalla Pietariin.

Perjantai-iltana päätimme ajaa myöhään Pietarin läpi, näin meille jäisi viimeiselle päivälle mahdollisimman vähän ajamista. Järkevää oli myös ajoittaa seitsemän miljoonan asukkaan Pietarin läpiajo myöhään iltaan, ruuhka-aikaan tai päivällä se tulisi kestämään ikuisuuden.

Selvisimme kuin ihmeen kaupalla Pietarin läpi tunnissa, joka oli huippusuoritus. Monta kertaa ajoimme tosin umpikujiin johtuen kaupungissa olevista lukuisista tietöistä. Edes navigaattori ei pysy perässä jatkuvasti muuttuvan suurkaupungin liikennejärjestelyissä.

Oman lisäjännityksensä aiheutti meidän auton kuumeneva kytkin, joka ei tykännyt kovin hyvää etanan vauhtia matelevista jonoista; monissa paikoissa kuusi tai seitsemän kaistaa yhdistyi yhdeksi, johtuen juuri tietöistä. Avalla ei ongelmaa ollut, kun automaatilla ajeli, mutta pikkuisen pulssi nousi, kun luulimme kytkimen laukeavan hetkellä millä hyvänsä. Onneksi se kuitenkin kesti ja pääsimme jatkamaan matkaa Pietarista ulos.

Viimeiseen yöpymispaikkaan saavuimme myöhään yöllä, nyt olimme jo Suomenlahden rannalla. Aamulla kävelimme rannalla ja vähän haikein mielin pakkasimme taas aamupalan jälkeen tavarat kasaan ja jatkoimme kohti Viipuria. Reissumme loppu häämötti.

Viipurissa.

Viipuriin päästyämme kiertelimme rautakaupan, Kauppahallin ja supermarketin läpi, sen jälkeen suuntasimme rajalle.

1300 kilometriä ja kolme yötä, monta sataa kuvaa ja monia mukavia muistoja ja hetkiä rikkaampina ajelimme kotiin. Tämä oli toivottavasti esimakua syksyksi suunnittella olevalle matkalle, siitä tuleekin sitten pidempi reissu. Mutta kunhan suunnitellaan... :)