Edelleen henki pihisee!

MIKSI kesä menee aina niin nopeasti ja MIKSI kesällä on aina niin kova kiire?? Epäreilua, sanon minä. Yksi syy lienee se, että kesä (tai koko lumeton aika) on meillä kiireisintä sesonkia työhommissa. Kuukauden kesälomasta ei tarvitse unelmoida ennen eläkeikää... :D

Hirveästi kaikenlaista on ehtinyt tapahtua kahdessa (!!!!!) kuukaudessa, jolloin viimeksi olen postannut Laatokan reissusta.

Kuvien muodossa voin päivitellä jotain tärkeimpiä kuulumisia:

Hevoset muuttivat laitumelle kilometrin päähän kesäkuun puolessa välissä ja edelleen pullukat nautiskelevat vapaasta ruokailumahdollisuudesta ja vihreästä tuoreesta heinästä.

Murto-osa myytävistä satuloista.

Monta metriä suitsia.

Kesäkuun puolessa välissä Kotieläinpihalla kiireessä järkätty satulapäivä onnistui oikein hyvin! Päivä oli helteinen ja porukkaa kävi mukavasti paikalla. Eläinvierailijoitakin paikalla nähtiin: kaksi heppaa ja yksi koira Haminasta tulivat satuloita sovittamaan. Tai koira nyt ei sentään, hän keskittyi vaan olemaan söpö ja kerjäämään makkaraa. ;)

Kaneli ja Stella-koira.

Ramadan-heppa mallinukkena.

Ramadan ja Maria testaamassa satulaa.

Päivä toteutettiin siis yhteistyössä ystäväni kanssa, joka myy uusia ja käytettyjä satuloita ja muita varusteita. Kun paikalla on satakunta satulaa ja niitä on mahdollisuus päästä paikan päällä sovittamaan ratsain, on sopivan löytyminen aika todennäköistä.
Vastaava päivä pidetään tulevaisuudessa ehkä uudestaan, kysynnän mukaan. Nyt ainakin kaikilla tuntui olevan mukavaa ja satulat vaihtoivat omistajaa ahkerasti.

Viipurissa olemme vierailleet miniloman merkeissä pariin otteeseen tänä kesänä. Ihanaa päästä edes yhdeksi yöksi joskus pois kotiympyröistä ja vielä ulkomaille! :D Viisumit ovat olleet ahkerassa käytössä ja hyvä niin. Viipuriin pääsee meiltä tosi vikkelästi, sinne viitsii lähteä ihan vaan vaikka käymään kauppahallissa ja kahvilla. :)

Suur-Saimaan ympäriajokin koluttiin läpi taas tänä kesänä. Reissu ei ollut ollenkaan turha, kahden pokaalin kanssa kotiin... ;) Tänä vuonna olimme liikkeellä ystäväni Sarin Triump Heraldilla, vuosimallia -65.

Kaneli on viihtynyt molempien mummojensa luona ahkerasti tänä kesänä. Puuhaa tuntuu riittävän, kun toisessa mummolassa pääsee leikkimään serkkujenkin kanssa joka päivä. Lapsikin on ansainnut kesälomansa, irtioton arkirutiineista!

Silkkisekoituskana Elviira nökötti pesässä hautomassa tiiviisti ja tuloksena on viisi suloista tipua. :) Vauvakuumetta on selvästi kanoilla ilmassa, naapurissa kääpiökana Kaiku aloitti myös hautomisen. Kaiku ylipäätään aloitti munimisen vasta muutama viikko sitten ja heti perään hoksasi hautomisen idean. Aikamoinen tehotyttö! Lisää tipuja on siis toivon mukaan tiedossa parin viikon päästä. :)

Meille kotiutui myös kalkkunoita alkukesästä. Kalkut Vilho ja Vieno taustalla ja ankat Pulmu ja Aprilli etualalla. Olen aika viehättynyt noista kalkkunoista, ne ovat rauhallisia, tuttavallisia ja hienosti kauniilla äänellä kujertelevat aina kun äiti on näköpiirissä. <3 (Kuinka niitä raaskii syödä..???)

Nämä ovat samat lättänokat, jotka keväällä tulivat aivan pikkiriikkisinä meille melkein suoraan hautomakoneesta ja uiskentelivat alkuviikot keittolautasella, muistatteko? Aika suuriksi on pikkuiset jo kasvaneet... ;)

Ihan mahdottomasti olen nautiskellut kukkaloistosta ja kasvihuoneesta. Vettä on ainakin tullut riittävästi kukkia ajatellen!! :D

Ensimmäiset kanttarellit ja mustikat on käyty poimimassa alkuviikosta, niitä näyttää löytyvän vaikka kuinka paljon.

Nyt odottelen (varmaan monen muun tavoin) niitä helteitä.

Ihanaa kesän jatkoa, toivottavasti se on lämmin ja aurinkoinen!

Terveisin Kanaemo