Kierrätyksen juhlaa!

Eilinen päivä meni kaikenlaista pientä näperrellessä. Ja tietenkin odottaessa että tuleeko vielä uusia sähkökatkoksia... Nyt ollaan kaksi päivää aika mukavasti oltu sähköllisiä, eli normaali arki alkaa taas sujua.

Oma linjani "älä heitä mitään pois" jatkuu tässä postauksessa. :)

Olen jo vuosia tehnyt kananmunan kennoista sytykkeitä. Pientä arjen luksusta sytyttää uuniin tuli ruususytykkeellä. :)
Olen paljon antanut näitä lahjoiksi ja vienyt tuliaisina.







Idea ei ole minun, vaan ystäväni Kaijan. Kaija tosin mieluiten tekee sytykkeet niistä violeteista hedelmäkennoista, tiedäthän?

Olen joskus oikein kello kädessä kytännyt, kuinka kauan yksi ruusu palaa, keskimäärin sellainen paloi 8 minuuttia! Sytyttävät tulipesän siis todella tehokaasti! Suosin ruusuja, koska niistä ei lähde sitä inhottavaa hajua, niinkuin kaupan sytykkeistä. Ja ovathan ne täysin kierrätysmateriaalista tehtyjä; tyhjillä kennoilla harvemmin mitään järkevää käyttöä on, paitsi askartelumateriaalina. Uitan ruusut sulassa steariinissa, säästän kaikki kynttilänjämät ja käytän ne sitten "ruusutalkoissa" niinkuin eilen.
Ystävät ovat alkaneet säästää minulle kananmunan kennoja. ;) Ja tarvitaanhan niitä kesällä muutenkin munien kuljetukseen ja säilytykseen, kun kanat munivat paljon.

Tykkään juuri tällaisesta kierrättämisestä; jostain, millä ei oikeastaan tee mitään, tehdään jotain tarpeellista ja lopulta siitäkään ei jää jäljelle mitään, jätettä ainakaan. Tässä se toteutuu täydellisesti!



Muutakin kierrätystavaraa ilmestyi meillle viikonloppuna. Mies oli auttamassa äitiään muutossa ja toi mukanaan auton lavallisen ja ison peräkärryllisen VANHOJA HUONEKALUJA. Arvatkaa kenelle koitti joulu! :D Kolme nojatuolia, sohva, rukki, ompelukone ja yksi tuoli sekä separaattori (!) löysivät tiensä meille.

Huonekaluja on pakko uudistaa pikkuhiljaa, verhoilla ja maalata. Nyt alkaa vaan tuntua siltä, että meillä on ahdasta... :) Kaksi nojatuolia odottelevat ulkovarastossa, yksi pääsi toistaiseksi keittiöön. Nyt se toimittaa näköjään lähinnä koiran ja kissan sängyn virkaa, mutta verhoiltuna muuttaa tulevaisuudessa olohuoneeseen koiran ulottumattomiin.

Saakohan tässä nyt varmasti olla..?

Tuoli on todella hauska, siitä saa sängyn! Aika näppärä varavuode, siis.
Olen innoissani, kun uusia huonekaluja kotiutui meille! Kiva lisä meidän muiden ennestään vanhojen ja osin antiikkisten huonekalujen joukkoon.

Tämä on MUN OMA!

Olen aika onnekas; hyvä ystäväni on ammatiltaan verhoilija ja hän sai työtilat kirkonkylältä ihan vastikään. Raahaan siis nojatuolit mitä pikimmiten, rahavarojen sallimissa rajoissa, hänelle uudistettavaksi.

Nojatuoli siis kotiutui meille vikkelästi ja koira nojatuoliin vähintään yhtä nopealla aikataululla. :)












Muutenkin tuolissa on nostalgiaa. Mieheni paljasti äsken, että oli pikkupoikana kaivertanut puukolla lovia puiseen käsinojaan. Kuulemma tiesi jo silloin, että hänestä tulee isona huonekalupuuseppä. :D



Tällaista tänään. Ja kiitos kaikille ihanista kommenteista edelliseen postaukseen! En itse oikein pystynyt kommennteja laittamaan, kun useampi päivä meni vähillä sähköillä. :) Toivotan tervetulleeksi myös uudet lukijat, muutamia on ilmestynyt ihan lähipäivien aikaan. Toivottavasti viihdytte, juttuehdotuksia, ajatuksia ja toiveita otan mielelläni vastaan. :)

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!