Auringonsäteitä...

Tänään oli AIVAN IHANA ilma! Kyllä aurinkoinen ja lämmin syyssää saa mielen hymyilemään! Mies antoi minulle tänään vapaapäivän töistä ja tietenkin käytin sen parhaalla mahdollisella tavalla: koko päivä tallilla!
Olen ollut jonkun aikaa vähän alamaissa johtuen omasta olostani ja erään läheisen ystävän raskasta taakkaa olen kantanut mukanani pitkään. Päätin viedä itseni "terapiaan" eli metsään hevosen kanssa. Satuloin pikkutamman ja reilun tunnin kolusimme lähipolkuja, tamma välillä herkutellen viimeisillä ruohomättäillä ja minä tähyillen sieniä. Sieniä en kyllä nähnyt, paitsi kärpässieniä, mutta nautin kovasti retkestä. Samoin pulleroinen tamma vaikutti tyytyväiseltä kun saavuimme tallille. Ajattelin että hemmottelen hevostani nyt oikein kunnolla ja pesin sen hyväntuoksuisella shampoolla ja jynssäsin kuraiset kaviot ja laitoin kaviorasvaa. Heppa sai loimen selkäänsä ja pääsi nauttimaan päiväheinänsä ulos auringon lämmittäessä suloisesti sen selkää.
Maalasin tulevan satulahuoneen seiniä lenkin jälkeen, jospa sen saisi viikonlopun aikaan valmiiksi ja kaikki tavarat ja hevosten varusteet siirrettyä sinne.

Yksi harmittava tapaus tänään sattui, vaikka luulin että mikään ei saa hyvää mieltäni lyttyyn. Naapurin isokokoinen metsästyskoira karkasi omistajiltaan ja säntäsi villisti haukkuen tallimme pihaan. Rähinä yltyi, kun koira huomasi aitauksessaan kuopsuttelevat kanamme. Kanat saivat paniikinomaisen kohtauksen ja kanahäkissä oli totaalinen kaaos; höyhenet pöllysivät ja kanat kaakattivat kauhuissaan ja lentelivät hädissään päin kanalan seinää ja verkkoa. Yritin saada koiraa kiinni siinä onnistumatta ja jonkun ajan päästä omistaja saapui koiraansa noutamaan. Olisin odottanut jonkinlaista anteeksipyyntöä, mutta sitä ei kuulunut. Rouva vaan leperteli ja lässytti koiralleen ja NAURESKELLEN kysyi, että tuleekohan nyt nahkamunia. Olin totaalisen järkyttynyt ja vasta sen jälkeen menin tarkastelemaan lähemmin kanojen kuntoa. Kaikki kanat näyttivät olevan kunnossa, tosin peloissaan, mutta Rupert-kukon pää ja nokka olivat aivan veressä. Verta tippui nokan päästä koko ajan mutta kukko oli muuten pirteä, seurasi tarkkaan ympäristöään vaikka ei uskaltanutkaan enää tulla ulos. Olin niin suuttunut ylimielisestä käytöksestä ja siitä, että rakas kukkomme joutui nyt kärsimään hyökkäävästä koirasta ja sen välinpitämättömistä omistajista, että olisin voinut höyhentää siltä seisomalta sekä koiran että sen omistajan.
Meitä on niin moneen junaan tässä maailmassa, se tuli taas tänään huomattua. Ymmärrän sen, että monien mielestä ylireagoin tällaisessa asiassa, mutta mielestäni eläimillämme on oikeus olla rauhassa OMALLA PIHALLAAN. Muuta en olisi kaivannut, kuin sitä, että omistaja olisi jotenkin näyttänyt olevansa pahoillaan tapauksesta, mutta surukseni huomasin, että minä ja pienet kanaseni ja muut eläimeni olemme naurettavia ja arvottomia kyseisen ihmisen mielestä.