pieluksella torkuskeli.
Koira vesi kielellä
kademielin ihmetteli:
"Tekö siinä? Miten voitte?
Miten voitte!"
Kissa luomiansa nosti
sanoi: "Kiitos mainiosti."
Kirjasta Hanhiemon iloinen lipas.
Tästä runosta tulee mieleen omat karvakorvamme: Lida-koira sai viime viikolla oman pedin, pehmeän ja ihanan oman pesän. Nemi-kissaa ei kiinnostanut sänky ollenkaan, vaan hän tuhahteli sille, kun yritin uutuutta esitellä hänelle. "Ei kiinnosta!"
Kun sängyn oikea omistaja oli pari päivää ja yötä torkuskellut sängyssään tyytyväisenä, heräsi kissamme kiinnostus. Niinpä Lida-reppana joutuu lattialla makoilemaan ja surkeana seuraamaan, kun kaveri uinuu (tyytyväisenä selällään) hänen sängyssään...
Hih, ihana Nemi :)
VastaaPoistaNemi on totisesti niin määrätietoinen otus, että siinä ei koirakaan mahda mitään! :)Lida on kyllä sellainen vellihousu koiraksi, että ei ole epäselvää kuka määrää kaapin paikan... Ja Nemihän pihistää ruoatkin koiran kupista, vaikka Lida olisi syömässä. Lida näyttää hampaita, mutta ei muuten tee mitään ja antaa toisen syödä. Sääliksi välillä käy koiraa, meidän kissan itseriittoisuudella ei ole mitään rajoja! :)
VastaaPoista