Uusi vuosi ja uudet kujeet

Jos juuri päättynyttä vuotta pitäisi kuvata yhdellä sanalla, olisi se meidän perheen osalta luultavasti "TYÖNTÄYTEINEN."

Töitä paiskittiin koko vuosi kesä mukaanlukien ilman lomia ja alkukesään ajoittui myös yrityksen perustaminen. Viime vuosi oli kaikkiaan hyvä, mitään kamalan ikävää tai yllättävää ei sattunut. Tosin kovin monesta rakkaasta eläinystävästä jouduimme luopumaan. Uutta elämääkin menetyksien myötä onneksi karvakorviemme joukkoon saatiin. Pikku karitsat Lahja ja Armas syntyivät syyskuussa ja pupulapset juuri joulun alla.

Paljon asioita olimme suunnitelleet tekevämme viime vuoden aikana, mutta ne siirtyivät tulevaisuuteen... Kerran vuodessa haluaisimme päästä pienelle lomalle, edes muutamaksi päiväksi ja mielellään ulkomaille, viime vuonna sellainen jäi kuitenkin väliin.
Olen oppinut nauttimaan pienistä hetkistä, enkä niin haikaile lomamatkojen perään enää, koska suunnitelmilla on tapana muuttua.

Ihanista hetkistä viime vuonna jäi mieleen muunmuassa Saimaan ympäriajo, jossa autokuntamme menestyi erinomaisesti. Kyseisenä viikonloppuna sää oli uskomattoman upea ja lämmin, nyt odotellaan ensi kesää ja uutta reissua... 

Toinen asia joka jäi elävästi mieleeni olivat marraskuiset työmatkamme veneellä saareen. Ilmat olivat jo kylmät, mutta muutamat aurinkoiset päivät ilahduttivat ja ajattelin olevani todella etuoikeutettu; kuinka monella on tällaiset maisemat työmatkalla?!

 Iloksemme tallillemme muutti asustelemaan villikissa Pertti, jonka vaiheista saimme yllätten kuulla juuri ennen joulua. Pertti oli viettänyt viime talven naapurimme riihessä, sitä edeltävän talven toisen naapurin pihoilla ja ulkorakennuksissa kierrellen. Hyvin arasta ja ihmisiä karttelevasta komeasta kissasta tuli luottavainen ja kiltti, kun aloimme ruokkia sitä. Välillä Pertti tulee sisälle lämmittelemään ja käyttäytyy hyvin. Pertin pääasiallinen asumus on kuitenkin talli ja siellä reipas poika onkin pitänyt hiiret kurissa. 
Poloinen on ilmeisesti jonkun hylkäämä kesäkissa. On ihan uskomatonta että poika on selviytynyt viime talvesta, pakkaset paukkuivat yli -30 asteessa monta viikkoa. :( Edes korvat eivät ole Pertillä lainkaan paleltuneet, joten varsin sitkeästä yksilöstä on kyse! 

Mustasukkainen Nemi seuraa portailla Pertin ateriointia.



Nemi raastamassa ja repimässä lahjapapereita jouluaattona.


Nemi-kissamme ei Pertistä niin perusta, tosin "pariskunta" sietää toisiaan nykyään sentään samassa huoneessa. Ylimpiä ystävyksiä he eivät kuitenkaan ole. 

Saapa nähdä mitä tapahtuu kissojemme seesteisessä elämässä, kun pakkaa sotkemaan meille pitäisi saapua Rölli-kissa vielä tämän kuun aikana. 

Rapsutusta kiitos!!

 Pikkuinen hupsu Lida-koiramme on ihan kohta ollut meillä vuoden. Ketun näköinen koiratyttö on varsinainen syntymäpäivälahja; hänet haettiin meille kylmänä tammikuisena iltana mieheni synttäreitä seuraavana päivänä. 
Koditon Lida tuli meille Viipurista, likaisena, takkuisena, nälkäisenä, epäluuloisena pikku otuksena.

 Vuodessa koiratytöstä on kehittynyt äärimmäisen kiltti ja fiksu neiti. Tosin joitakin vieraita kohtaan Lida on edelleen hieman epäluuloinen, mutta tutummat ihmiset otetaan vastaan iloisesti häntää heilutellen.


Lidan luonteessa on parasta järkevä käytös, nuoresta noin kahden vuoden iästä huolimatta. Tosin välillä nuori neito riehaantuu, mutta ei koskaan sisällä, riekkumiset jäävät ulos ja vapaana juostessa Lida saa purkaa nuoren ja eläväisen koiran elämäniloa. 
Lida myöskin rakastaa kissoja yli kaiken ja Nemin kanssa nukutaan yleensä samassa läjässä ja jopa syödään samasta kupista. :)

 Itselleni merkitsee paljon, että pystyimme tarjoamaan kodin edes yhdelle kodittomalle koiralle. Hienoa rotukoiraa emme tarvitse, emme ole kiinnostuneita koiranäyttelyistä tai koirien kasvattamisesta. Meille riittää hyvin ystävä, sekarotuinen sydäntenmurskaaja.

On ollut ilo huomata, kuinka paljon koira voi muuttua yhdessä vuodessa. Lida on aivan eri koira nyt, kuin meille tullessaan.

Mitähän herkkua keittiön matolle on tipahtanut...

Näkyykö raketteja??

 Joulu ja uusi vuosi olivat rauhallista yhdessäolon aikaa meidän perheessä. Kauan kaivattua lomaakin pääsimme vähän viettämään. Arkisen aherruksen vastapainoksi oli ihana viettää lokoisia päiviä kotona, kun ei ollut kiirettä minnekään.













 Varsinaisia uuden vuoden lupauksia emme tehneet, mutta ainakin yksi toive meillä miehen kanssa on; haluaisimme järjestää enemmän kahdenkeskistä aikaa. Olisin onnellinen, jos vaikka pääsisimme elokuviin kahdestaan! Olen toivonut sitä varmaan pari vuotta, jospa se vaikka nyt, vuonna 2011 tapahtuisi!





Last year was good, but very busy in our family. We didn´t have any holidays last summer, we just kept working and then my husband started his own business. Now we are both working in there.

Our animals had babies last year, but we also had to put some of them in to sleep, and it is always very sad. Our silly little dog has been living with us now almost a year. We adopted her from Russia, she was homeless, hungry poor thing! Now she is feeling good, looking good and behaving very well and she loves our cats! :)

We didn´t make any promises for the New Year, but we both wish (my husband and I) that we´d have more time to be together. Just two of us. It would be great if we could go out sometimes, see movies, have a dinner in the restaurant etc... We´ll see if our dream comes true this year! :)

Uusi yöpuku päällä seurataan silmä tarkkana raketteja uuden vuoden aattona.