torstai 3. maaliskuuta 2011

Puisevia juttuja ja ihan pihkassa

Kaksi päivää olen totutellut taas työntekoon. Vähän voimaton on olo edelleen, mutta töissä on ollut ihana olla ja mitkä loistokelit meidän iloksi juuri tulikin, ulkotyöläisen unelma! :)

Työn alla oleva aitta/varasto on nousemassa, aikataulu sotkeentui pahemman kerran tulipalopakkasten ja meidän molempien sairastelun takia, mutta valmis tämän pitää ollakin vasta toukokuun loppupuolella. Näillä näkymin aitta valmistuu kuitenkin jo ensi viikon lopulla, tai viimeistään seuraavalla viikolla. Sitten heti seuraavien haasteiden kimppuun; 2 kpl saunoja ja hevostalli. Ei tarvitse paljon laakereillaan levätä. Onneksi. :)



Tänään puita kuoriessani kohdalle osui oikein tosi tervainen hirsi. Tuoksu oli ihana ja terva puun syiden välissä oli kuin keltaista toffeeta.

Kevään tulon huomaa puistakin, kun ne alkavat sulaa, alkaa pihkaa oikein tirisemään kuoren alta. Arvatkaa onko jonkun työtakki aika tahmean oloinen... Ja siihen tarttuu kaikki puun roskatkin ihan älyttömän näppärästi. ;)
Eilen ihmeteltiin, kun auton tuulilasi oli ihan jotain pilkkuja täynnä, eikä ne lähteneet millään, vaikka koko matkan päiväkodille ruikki pissapojasta pesunestettä tuulilasiin. Äkkäsin, että pihkaahan se, auto oli sopivasti niin, että kun hirsikehikon päällä sahasi moottorisahalla, se heitti purut ja tottakai myös pihkat auton päälle... Onneksi "edustusauto" odottelee tallissa vielä keväisempiä kelejä, työauto saakin olla vähän sellainen... No, työauton näköinen!

Hevosrintamalla uljas musta aiheutti tänään sydämentykytyksiä. Olin kerrankin sanomattoman ylpeä hevosestani, kyllä se osaakin olla fiksu, ajatteleva ja järkevä!! Töistä tullessa huomasimme kauhuksemme, että uljaan mustan tarhan portin ylälanka oli kokonaan pois paikoiltaan. En tiedä oliko musta riekkunut tarhassa päivällä niin ripeästi, että oli jollain konstilla saanut portin auki vai tuliko se aamun kiiressä vaan laitettua huonosti. Alalanka runsaan lumen takia on suunnilleen hevosen polvien korkeudella. Pitkäkoipiselle hevoselle ei olisi ollut temppu eikä mikään ASTUA pois tarhasta ja lähteä haahuilemaan omia polkujaan jonnekin. Siellä mamman musta rakas kuitenkin seisoskeli tarhan nurkassa ja ihan selvästi osoitti kaviollaan porttia ja sanoi: "Äiti, tuossa on jotain kummaa..." :D

Tällaista meille tänään.

Lisäyksenä vielä yksi juttu kun unohtui; tein taas yhden blogin... Joo, taas. :D Tämä tuli oikeasti tarpeeseen, tein sen kotieläinpihaa varten. Miulla ei ole varaa ihan "oikeisiin" nettisivuihin, viime viikolla sellaisia taas  tarjottiin, mutta kun vuoteen maksaa monta sataa, niin persaukisena niillä satasilla ostan mielummin hevosille vaikka heiniä. Tein blogin nettisivujen muotoon, eli sivuja on useita. Tätä blogia en päivittele, kuin silloin kun on aihetta, tapahtumia, uusia eläimiä, jne. On lähinnä siis tiedonvälittäjänä aukioloajoista ja muusta. Saa käydä kurkistelemassa. :)
http://kauppalankotielainpiha.blogspot.com/

5 kommenttia:

  1. Mä innostuin tietysti ihan hirveästi tuosta teidän "leipäpuusta" eli hirsirakentamisesta. Kun en muista teksteistäsi lukeneeni, niin mitä oppeja olette käyneet, että tuollaiset syntyy? Kuka tekee rakennusten piirustukset?

    VastaaPoista
  2. Meillä isäntä on huonekalupuuseppä ja hirsityömies. Mie vaan roikun työmaalla apuna. :) No, miun homma on kuoria ja nostella puita, moottorisahaakin käyttelen ja toimin juoksupoikana. Olen tavallaan opissa ja haaveena on jossain vaiheessa alkaa oikeasti itsekin sahaamaan salvoksia. Nyt olen niin monta vuotta seurannut työtä, että ymmärrän jokaisen työvaiheen ja kuinka homma tehdään. Teoriassa... Käytännön opettelu käynnissä.
    Hirsirakentaminen on aika yksinkertaista, kun homman tajuaa. Eikä se kaikille aukene kai koskaan. Siinähän on aika tärkeää, että osaa ajatella kolmiulotteisesti ja se, miten mikäkin vaikuttaa mihinkin. Hirsirakentaminen on siitä jännä "laji" että ennenvanhaan sen osasi jokainen isäntä. Ei sitä pidetty mitenkään kummallisena. Seuraava sukupolvi, varmaankin ns. suuret ikäluokat eivät enää taitoa niinkään oppineet tai sitä tarvinneet tai käyttäneet ja samaan aikaan ajoittuu muuttoliike maaseudulta kaupunkeihin. Meistä seuraavan sukupolven edustajista osa ei ole milläänlailla tietoinen tai edes kiinnostunut hirsirakentamisesta ja jotkut taas (niinkuin me) haluavat oppia tekemään hirsirakennuksia ja oppia vanhoja työmenetelmiä. Toki meillä on nykyaikaiset työvälineet, piilukirveen kanssa homma kestäisi ikuisuuden... On aika mielenkiintoista, että tässä asiassa väliin on jäänyt kokonainen sukupolvi ja nyt hirsirakentaminen taas on alkanut nostaa päätään. Ihan hommana ja muutenkin kiinnostus hirsirakennuksia kohtaan on lisääntymään päin. Onhan hirsitalo (ainakin miun mielestä) paras asumista ajatellen. Hengittävä, kesällä viileä ja talvella lämmin. Eikä oikein rakennettu ja oikeista materiaaleista tehty hirsitalo homehdu ja on varmaan pitkäikäisimpiä ja varmaan huokeimpia ratkaisuja, kun talon rakentamista ajattelee.
    Paljon tiedon onkimista, iso kasa kirjoja ja netti kuumana, sieltä meidän isäntä on aika pitkälle myös tietotaitonsa hankkinut. Ja on tehnyt näitä jo varmaan ainakin kymmenisen vuotta. Onhan sitä kokemusta kertynyt.
    Aika mielenkiintoista on se, että valmiit hirsirakennusfirmat, Honka ym. on aivan JÄRKYTTÄVÄN kovissa hinnoissa. En ymmärrä miten kukaan voi sieltä ostaa mitään mökkiä tai taloa. No, tietysti jos on ylimääräistä taskun pohjalla... Ja naurattaa rautakauppojen tarjoukset "hirsi"varastoista ja -aitoista, jne, nekin on hirveissä hinnoissa ja puutavara muistuttaa lautoja paljon enemmän kuin hirsiä... Miusta ne kelpaa lähinnä polttopuiksi. Käsityönä rakennettu, vaikkapa meidän firman hinnoilla, on paljon paljon edullisempaa, kuin valmiit höylähirsimökit jotka on aika tusinatavaraa. Meillä isäntä käy itse valkkaamassa puut metsästä, kaataa ne, ajattaa sahalle ja sahalta työmaalle ja sitten aletaan hommiin. Nurinkuristahan se on, että saa yksilöllisen ja itselle suunnitellun rakennuksen edullisemmin, kuin tehtaan tavaraa. Voi kunpa ihmiset vaan ymmärtäisivät tämän ja alkaisivat arvostaa perinteistä käsityöläisyyttä, mutta tuntuu tässä ajassa olevan vähän muut arvot tärkeämpiä. :/

    Kovin kummallisia piirustuksia ei tällaisiin pieniin rakennuksiin tarvitse tehdä, ne tekee joko asiakas tai meillä isäntä asiakkaan mittojen mukaan. Ihan itse tietokoneella saa kunnan rakennustarkastajalle kelpaavat piirustukset tehtyä. Jos on joku isompi tai monimutkaisempi rakennus, niin sitten käytetään rakennuspiirtäjää. Sellainen asuu sattumalta tässä melkein naapurissa... ;)

    Kuvia ja tietoa löytyy meidän yrityksen sivuilta www.hirsipuu.fi kuvia-kohdassa hiirtä pitämällä löytyy myös kuvia 2, eli lisää fotoja töistä.

    VastaaPoista
  3. Kyllä se pakkanen vaikuttaa niin moneen asiaan ja lumi myös. Minäkin vedin ylimääräisen langan kun alimmaista ei näy.Lantalaan menokin on vaikeaa kun lunta tuppaa satamaan kokoajan lisää, ettei ehdi auraamaan polkua. Mutta onneksi räystäät jo tippuu ainakin ajoittain, joten kyllä se kevät sieltä tulee.
    Mielenkiintoista tuo teidän kotieläinpiha juttu, onnea teille!!Kun muutimme tänne missä nyt siis asumme, niin meillä oli pari kesää kotieläinpiha auki. Kovasti riitti mielenkiintoa varsinkin päiväkotien keskuudessa. Meillä ekan kesän aikana kävi 400 lasta ihmettelemässä eläimiä. Kirjoitteletko lisää noista talleista joita alatte rakentelemaan?:) Mukavaa päivän jatkoa!!

    VastaaPoista
  4. Tirri, juu, meillä on sähkö kulkenut vähän heikosti kovilla pakkasilla, nyt taas vähän napakammin. Aika hyvin on ylipäätään pysyneet hevoset tarhoissaan, pari kertaa täällä asuessa ovat karanneet. Ja aika paniikki onkin välillä, kun tuossa lähellä kulkee valtatie. Tosin siinäkin keskellä päivää on aika hiljainen liikenne, onneksi. Joskus miettii, että kuinka ne hepat pärjää, tai lähinnä että mitä touhuavat päivisin, kun ei täällä ole kukaan niitä vahtimassa...

    Meillä alkaa nyt kolmas kesä kotieläinpihalla, toivottavasti olisi vähän vilkkaampi kuin viime kesä. Helteiden takia ihmiset ei hirveän paljon liikkuneet. Ekana kesänä kävijöitä oli useita satoja.

    Kirjoittelen talleista sitten kunhan aloitetaan se urakka. Tehdään varmaan loppukesällä, kun ostaja tarvitsee ne vasta syksyllä, kun ottaa hevoset sisään laitumelta. Kahden hevosen hirsitalli siis kyseessä, tulee miun hyvälle kaverille kun hällä hevoset jotenkin lisääntyy salakavalasti... :)

    VastaaPoista
  5. Dahlia, itse olen kanssa todellakin hulluna hirsitaloihin. Haluaisin joskus vielä sellaisen, joko oikein vanhan, tai sitten omin käsin rakennetun. Hirsirakennuksissa on tosi paljon etuja muihin verrattuna. Niihin voi vaihtaa hirsiä huonoiksi menneiden tilalle ja näin jatkaa rakennuksen elämää useita kymmeniä tai satoja vuosia taas eteenpäin.
    Hyvää viikonloppua sinulle myös! :)

    VastaaPoista

Ilahduta päivääni, jätä pieni merkki käynnistäsi!