Seppo ja valkoisen auton kirous

Kaksi viikkoa sitten syntynyt pässikaritsa sai nimekseen Seppo. Seppo on reipas ja moneen ehtivä miehenalku ja aiheuttaa Maija-äidilleen entistäkin enemmän harmaita hiuksia (villoja) toilailuillaan. Lahja-isosisko on mieluisa leikki- ja nahistelukaveri pikkumiehelle. Maija seuraa lastensa touhuja huokaillen ja heinää mutustaen.

Seppo kahden viikon ikäisenä.

Pikkuveli ja isosisko.

 

Alkuun katsoin sydän syrjällään kun Lahja puski mustasukkaisena pikkuveljeään, mutta Maija-äiti ehätti aina hätiin ja pisti isottelevan isosiskon kuriin. Tosin Seppokin äkkäsi hyvin pian kuinka pässiä leikitään ja rökittää siskoaan nyt ihan kunnolla ja menee pyytämään Lahjaa leikkiin pää tanassa ja puskuvalmiudessa. Lahja alkaa silminnähden jo ajattelemaan pikkuveljeään varsinaisena maanvaivana, kun Sepon leikkimishalu on ihan loputonta...

 

MUKS! Päät terhakasti tanassa.

"Saanko luvan..?"

Maija kyllästyy välillä lastensa riekkumiseen ja ajaa Lahjan kauemmas.

Hurmurin vikaakin pikkumiehestä löytyy vaikka kuinka, vai mitä sanot tästä hymystä?? :)

 

Jotain muutakin valkoista Sepon lisäksi on pakko työntää tähän samaan postaukseen.

Olen aina suhtautunut valkoisiin autoihin niskavillat pystyssä. Valkoinen on kaunis väri, kyllä, mutta hevosissa ja autoissa mahdollisimman epäkäytännöllinen. Auton värinä se on täällä maalla ja meidän käytössä aivan mahdoton. Kaikkea muuta kuin valkoinen, aina ***kaisen näköinen.

Sain äitienpäivälahjaksi tällaisen...

 

 

:D Oldsmobile Cutlass vm.-80 Ja värikin on valkoinen...

Olen aikaisemmin omistanut kaksikin valkoista autoa, typerää, kaksi valkoista autoa seisomassa pihalla vierekkäin. Nyt ollaan aivan samassa tilanteessa. Buick ja Oldssi, molemmat vitivalkoisia. Huoh.

 

No, ajatus oli silti tärkein, tykkään lahjastani ihan kamalasti kyllä. Mutta olisi se voinut olla vaikka punainen... ;)

Aurinkoista viikonloppua!