Parin kuluneen viikon aikana eniten olen nauranut miehille (kas kummaa) ja eritoten miespuolisille eläimille, varsinkin linnuille.
Rupert-kukkomme yrittää kukkoilla entiseen malliin, mutta naiset pitävät sen tasaisen varmasti tossun alla, niinkuin ennenkin. Kanat jopa vievät ruoan kukkoparan suusta ja kukko-raukka jää yleensä ilman minkäänlaisia herkkupaloja. Eli sille jätetään jämät. Parempi tossun alla kuin taivasalla, on Rupert oivaltanut. Fiksu mies.
Myös chabo-kukkomme Kustaa on kovasti kehittynyt ja kasvanut kesän aikana. Tämä on yksi niistä keltaisista tipuista, jotka tulivat meille Pääsiäisen aikoihin, muistatteko?
Näin komea pikkukukko hänestä on varttunut.
Kustaa aiheutti eilen kovastikin naurunpyrskähdyksiä, kun hän aloitti kiekumisharjoitukset. Alkuun tuli räkäinen rääkäisy. Sitten vaivalloinen kiekumista muistuttava ääni, joka vaikutti todella ruosteisen saranan vaivalloiselta narinalta.
Kun repeilin itsekseni Kustaan ääntelylle eläimiä ruokkiessani, päätti hivenen loukkaantunut kukko vetäytyä yksinään kanalaan lauluharjoituksia jatkamaan. Kyllä sieltä suunnilleen kukkokiekuun tapainen jossain vaiheessa tuli, mutta ääni oli kyllä todellisen raspikurkun laulantaa. No, harjoittelu tekee kai mestarin.
Myös Aukusti-ankka on jotenkin komistunut ja rotevoitunut kesän aikana. Ja jättänyt rouvansa rauhaan, keväällä luulin liiallisten lemmenosoitusten koituvan Alli-rouvan kohtaloksi, ja kun oma rouva ei enää jaksanut niin Aukusti meinasi osoittaa rakkauttaan myös mustalle ja suunnilleen Allin kokoiselle Pertti-kissalle...
Omia kotkotuksia olen yrittänyt ehtiä omaksi piristyksekseni järjestää kesän aikana. Pitkistä ja välillä aika uuvuttavista työpäivistä sekä työn laadusta johtuen en ihan hirveän usein (lue:koskaan) meikkaa töihin, mutta kynsilakkaa on kulunut aika tavalla.
Olen ehkä maailman ainoa raksaduunari ja hirsityömies joka käyttää kynsilakkaa. Tai mistäs sen tietää...
Huvittavia sattumia on kesän aikana tullut eteen, kun joku, yleensä naispuolinen henkilö, on kiinnittänyt huomionsa kynsiini. Yleensä kysytään heti, että teenkö tällaisia työkseni, johon aina ykskantaan vastaan: "En, olen rakennusalalla." ;)
Tässä kuvasarjassa näette rouva raksaduunarin kerrankin meikillä ja punaisella huulipunalla varustettuna.
Harvinaista, mutta ei mahdotonta.
Voi vitsit noita eläinjuttuja
VastaaPoistapiristit sateista päivääni:P
Ihania kynsiä olet taitava
ja kauniskin taas noissa vikoissa
kuvissa;)
Muksaa viikonloppua:)
Hah, hah, Jamssi, tämä meidän sakki on oikeasti sellainen hyvän mielen tuoja, vaikka surua ja murhettakin joskus mukaan mahtuu. Enemmän kuitenkin niitä iloja ja naurua. :)
VastaaPoistaKiitos kynsikommentista, olen yhden ihanan morsiamenkin kynnet laittanut tänä kesänä, sellaiset liukuvärjätyt, hienot tuli!
Kivaa viikonloppua teille, täälläkin sataa, edelleen. ;)
Mulla oli muutamia vuosia sitten sellainen ihan minipieni sukkajalkakukko, joka tomerasi komensi puolta suurempia kanojaan. :D Ihana!
VastaaPoistaJa itse olen ollut myös ainoana naisena miesvaltaisella alalla, betonitehtaalla harkkoja ja pihakiviä värkkäämässä ja ajamassa pyöräkuormaajaa. Ja silti "oma minäni" on kuitenkin ihan perusnaisellinen nainen. :)
Suvi, maasta se pienikin ponnistaa. :) Meidän Rupert nöyristelee kanojaan ja minikukko Kustaalla on oma pikkuinen kananen, he elelevät sulassa sovussa keskenään. Aika lällyjä kukkoja meillä tätä nykyä, onneksi! Niitä vihaisiakin on meidän taipaleelle osunut.
VastaaPoistaJuuri se onkin hauskaa naisena miesten töissä, että voi edes jollain lailla (vaikka kynnet lakkaamalla) osoittaa olevansa nainen. Hirsityömiehen kourat, mutta kynsilakalla viimeistelty. ;) Miulla myös se "oma minäni" on naisellinen vaikka ihan arjessa ei välttämättä niin näkyisikään. Jos on edes vähän aikaa, pukeudun mieluusti hameisiin ja mekkoihin ja tykkään meikata. :) Ihanaa olla edes joskus ihan naisen näköinen.
Pistipä hymyilyttämään täälläkin ja voi miten ihana tyyli sulla on kynsineen kaikkineen!
VastaaPoistaOi, kiitos kovasti, Maikki! :)
VastaaPoistaHahahah!! Mie tajusin just, että miullahan on PÖYTÄLIINA päässä noissa kuvissa. :D Ettei sitten huivia vissiin löytynyt, pöytäliina oli varmaan sopivasti käden ulottuvilla. :D Voi hyvän tähden... Kyllä se pyykkiin tuon jälkeen meni, eikä takaisin pöydälle. ;)
VastaaPoistaHurmaavia miehiä, varsinkin tuo Kustaa!!Pöytäliina päässä on niin jees, kierrätystä parhaimmillaan:)
VastaaPoista