Koiruuksia

Sain muutama viikko sitten tilaustyön, jonka sain tänään päätökseen. Taulu on lahja tilaajan kummitytölle joka pääsee ensi kuussa ripille. Kuvassa on tietenkin lahjan saajan rakas lemmikki, espanjanvesikoira Cola.

Ihan hetkeen en tee muotokuvaa samanrotuisesta koirasta, voi sitä ärräpäiden määrää tuon karvan suhteen... Vesivärityötä toivottiin, mutta käytin sekatekniikkaa, sillä sai karvaan jonkunlaista eloa.

Tässä siis mallikuva ja valmis muotokuva. Ihan positiivinen asia, että tilaaja on ostanut miulta hevostaulun toiselle kummitytölleen valmistujaislahjaksi muutama vuosi sitten. Ilmeisesti on siis tyytyväinen asiakas kun kerran palasi.

Suutarin lapsella ei ole kenkiä.
En ole muistaakseni koskaan maalannut tai piirtänyt omia elukoita. Tästä majakka-perävaunu-yhdistelmästä olisi hauska tehdä kyllä joskus taulu. Sen verran persoonallisia ovat ja yhdessä vielä pöhkömpiä. Ja aina toisissaan kiinni kuin liimattuna, vaikka joskus tuleekin pieniä erimielisyyksiä. Koira palaa kuitenkin ruotuun enemmän kuin nopeasti,  Nemi-kissan ei tarvitse kuin vilkaista kaveriaan tietyllä tavalla, niin Lida Lillukka tokenee. Miekin haluan tuollaisen kissan maagisen katseen. Kaikki toimisi ja pelittäisi kuin rasvattuna eikä kukaan edes yrittäisi pullikoida.

Toiveajattelua.


Ainiin. Viime lauantaina isännän Viipurinreissulla kadulla oli jolkotellut TÄSMÄLLEEN meidän Lillukkaisen näköinen koira. Siis aivan kaksoisolento, kuulemma. Aloin kuumeisesti pohtimaan, olisiko se Lidan sisko? Äiti? Serkku? Viipurin kujilta Lidakin on noukittu ihan pienenä. Heti kun saan viisumin, lähden bongaamaan sukulaisia, koiran siis. ;)

Muitakin sukulaisia muuten on löytynyt, kun niistä nyt puhe tuli. Löysin Neiti Sitruunan, alias Tuittupäisen Mustan Tamman veljen. Emän puolelta. Niin ja omistajan tietysti kanssa. Hevoset ovat lähes täyssisaruksia, Neiti Sitruuna on emänsä esikoinen, syntynyt vuonna -96 ja velipoika, Herra Ruuna seuraavana vuonna. Velipojan isä on Neitihevosen isänisä. Ja nämä ovat kuin kaksi marjaa, väritys, rakenne, jopa säkäkorkeus täsmäävät. Velipojan omistajan kanssa olemme uteliaasti tiirailleet toistemme hevosten kuvia ja kyllä, saattaisin erehtyä (ainakin hämärässä) että kumman tää hevonen oikein olikaan, jos vierekkäin seisoisivat. Uskomaton yhdennäköisyys!
Luonteessa on himppasen eroa, Herra Velipoika on kuulemma herrasmiesmäisen korrekti, tyyni ja pomminvarma. Se siitä. Rinsessa nyt on pomminvarmasta valovuoden päässä.