Melkein kesäkelit!

 Tämä päivä alkoi jotenkin helpottuneessa mielentilassa. Paukkuva pakkanen alkoi helpottaa ja tuntui, että elämä palaa normaaleihin uomiinsa. Mittarissa oli enää vaivaiset -10 pakkasastetta, ilma tuntui melkein lämpimältä! Tallitöissä meinasi tulla hiki kun oikein rivakasti heilutti talikkoa ja pisti töppöstä toisen eteen.
Toissayönä pakkanen laski reilusti alle -30 asteen ja eilen sunnuntaina puolenpäivän aikaan mittari näytti vielä -29 astetta...  

Eniten huolissani olin tipuista, toki muistakin eläimistä. Tammikuu ei ole pieniä tipuja varten!! Pienet kanan lapset ovat herkkiä ja hauraita, eivätkä kestä vetoa tai kylmää yhtään. Yksi tipu menikin huonoon kuntoon, eivätkä kanat huolineet sitä enää alleen. Pakkasin tipun omiin lapasiini, vielä pipo siihen päälle ja sujautin sen paitani alle ja kiikutin kotiin. Eilinen menikin tipua ruokkiessa ja juottaessa pienellä ruiskulla, vesitippa kerrallaan. Välillä tipu piristyikin ja jopa piipitteli ja oli pirteästi hereillä.

Hoidosta huolimatta tipunen oli matkannut viime yönä tähdeksi taivaalle ja se makasi vaaleanpunaisen piponi päällä silmät ummessa ja pikkuruiset siivet levällään. Luulen että sillä oli joku rakenteellinen vika, koska se oli huomattavasti kahta muuta tipua pienempi, eikä ollut kasvanut viikossa lainkaan, tai ainakin hyvin vähän. Kuka näistä tietää, arvoituksia tällaiset ovat...

Isäntä käväisi Viipurissa lauantaina. Meiltä on rajalle niin lyhyt matka, että autot tankataan rajan takana varmaan aika usein tästä lähtien. Polttoaineen hinnat on jotain ihan järkyttävää tätä nykyä, ja kun metsässä asutaan, on päivittäin kuitenkin pakko ajaa useita kymmeniä kilometrejä päästäkseen edes päiväkodille ja töihin.

Olen väriterapoinut itseäni koko pakkasviikon ja saanut valmiiksi useita keskeneräisiä käsitöitä ja aloitellut muutamia uusia projekteja.

Isoäidinneliöitäkin olen virkannut virkkuukoukku sauhuten, palasia alkaa olla tarpeeksi että saan Kanelille pienen torkkupeiton. Usein tyttö huutaa sohvalla lastenohjelmia katsoessaan; "Äiti, tuo miulle peitto!" Nyt pirpana saa ihan oman pikkupeiton ja suosikkiväreissään. :)



Tilasin kankaita Kangastukusta ja mielikuvitus laukaten hypistelen uusia kankaita tämän tästä... jospa kohta polkaisisi ompelukoneen käyntiin!

Viime viikon aikana huomasin, kuinka VALTAVASTI sain aikaiseksi kaikkea, kun sain lorvia kotosalla. Työt haittaa harrastuksia, sehän on vanha totuus ja pitää täysin paikkansa!

Uusia lukijoita on Vihreä Kana blogi saanut, jippii! :) Tervetulleeksi toivottelen heidät ja kaikille, uusille ja vanhoille lukijoille toivottelen mukavaa (ja leutoa) uutta viikkoa!