Olipa kerran villapaita, joka oli niin sanottua napamallia. Sellainen ei ole ollut muodissa ainakaan kolmeenkymmeneen vuoteen. Sen verran ikää on miullekin kertynyt, että muistan hämärästi ajan, kun ihmiset sellaisia käyttivät.
En muista mistä villapaita on miulle tiensä löytänyt. Epäilen, että tuskin ainakaan kirpputorilta. Miksi ostaisin villapaidan, joka on ihan liian lyhyt? Minä, jonka mielestä villapaita on sitä parempi, mitä pidempi se on. Mielellään polviin saakka.
Epäilen, että villapaidan on lahjoittanut joku varakkaampi sukulainen, joka on säälivästi katsonut heinänkorsien koristelemaa ja nuhjuista ulkomuotoani.
Hihoista tuli kiva kassi ja etu- ja takakappaleesta toimiva tyyny.
Ei heitetä mitään pois, jos-sitä-joskus-joku-vaikka-tarvitsee -linja jatkuu edelleen... ;)
Ihanaa helmikuista viikonloppua, ensi viikolla vietetään YSTÄVÄNPÄIVÄÄ! <3
Suloinen kassi ja ihana tyyny, mahtavaa hyötykäyttöä hyvälle materiaalille! ♡
VastaaPoistaJa wau, mikä todellinen taideteos tuo aieman postauksen koirataulu, taitava olet!
Ihan älyttömän hienot on molemmat! Tykkään!!! Kassi on siis niin hieno, oih. (huokaus ihastuksesta)
VastaaPoistaMari, kiitokset! <3 En raaskinut heittää pois (enkä edes viedä kirppikselle) kun neule oli ehjä ja lettikuvio miusta tosi kaunis.
VastaaPoistaMinna; kiitos! :) Kassista tuli ihan hauska, siihen voi kiinnittää kaikenlaisia kangaskukkia ja rintakoruja, ilmeen ja värin saa nopsasti muutettua muuhun pukeutumiseen sopivaksi.
Oi miten ihana tyyny ja mikä upea kassi. Kiinnitin huomiota naulakkoon, sekin on hirrrrveen hieno! Katselenpa minäkin vaatekaappia uudella katseella, tyynymateriaalia löytyy. Mulla on siitä kummallinen vaatekaappi että se kutistaa vaatteet!
VastaaPoistaYritin kommentoida edellisen postauksen koiraa, sekin oli häkellyttävän hieno.
Tulipas siitä UPEA kassi ja tyynynpäällinen! ♥
VastaaPoista