perjantai 4. toukokuuta 2012

"Vähän vaan nuuhkaisin..."

Toissaviikolla kotieläinpihalla kävi ensimmäinen ryhmä lapsia. Reilu parikymmentä yhteensä, neljä aikuista mukaanluettuna.
Kaikkien kivoimpia kuulemma olivat pupunpoikaset, pikkuankat ja tiput. Ja varsinkin Solinda, joka kärsivällisesti kuskaili lapsia selässään.



Solinda on jollain lailla helposti lähestyttävä pienten ja isompien ihmisten mielestä. Aurinkoinen ja utelias luonne ja pieni koko tekevät siitä kiltinoloisen, mitä se toki onkin.




Länkkäriin pikku ratsastajia mahtui kaksi kerrallaan ja kylläpä polle oli polleana, kun jokaisen kyytiläisen kanssa erikseen pysähdyttiin kentältä tullessa valokuvaan.

Kypärää pikkutytön päähän sovittaessani reipas ratsastaja kuiskasi: "Toi heppa taitaa ihan vähän maistaa noita kukkia..." No niinhän se ihan vähän maistoi. Solinda oli hilannut riimunnarun ja itsensä puomin toiseen päähän, muljauttanut narun vielä maassa olevaan tolppaan ja ovelasti saanut orvokkipuskan ahneiden huuliensa ulottuville. Ei ollut sinisistä kukista enää jäljellä kuin rippeet.




"Mitä!? Ihan vähän vaan haistoin niitä..." sanoi hevoseni ilme kun toruin sitä. Lapsilla oli hauskaa.


Sain hieman runnotuista orvokeista tallin ovessa olevaan laatikkoon pelastettua parhaat palat. Loput nakkasin kukkapenkkiin. Kasvavat ne siellä aikanaan, vaikka ovatkin nyt vähän typistettyä mallia.

11 kommenttia:

  1. Nooh, pikku typisetely tekee vaan terää! Voin kuvitella miten hauskaa lapsilla on ollut, ihana postaus:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällaisissa eläinten tempauksissa lapsetkin oppivat huomaamaan, kuinka inhimillisiä eläimetkin ovat ja että niillä on ihan samoja tunteita kuin meillä ihmisilläkin. Solindakin näytti olevansa ahne, ovela, hämmentynyt ja nolo. Mutta nolo vaan ihan pikkuisen. :D

      Poista
  2. Ihana postaus tuli väkisinkin hymy huuleen. Olen luonteeltani ihan tuollainen maalaistyttönen, joka myös pitäisi eläimiä, mutta pahat allergiat ovat ohjanneet elämän toisin. Kiva lukea ja katsella näitä eläinkuvia. Mukavaa kesän odotusta ja ihana, että on tällaisia kotieläinpihoja, joissa voi vierailla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sarppu! Tämä nykyinen elämä on miulle niin pitkän ajan toteutunut haave, että nyt osaan nauttia (melkein) joka hetkestä, vaikka työtä on enemmän kuin jaksaa tehdä.

      Meillä on paljon kesäpupuja joka kesä allergisilla perheillä viikon-pari lainassa, että lapset ja aikuisetkin saavat hoitaa ja huolehtia pienestä töpöhännästä. Sisällä pidettävää lemmikkiä ei monikaan voi edes harkita, mutta ulkohäkissä asustavaa pupulaista moni allerginenkin sietää. Pupuvuokraus onkin ososittautunut oikein suosituksi toiminnaksi, tänä kesänä meiltä lähtee myös muutamia kanoja lainaan. :)

      Poista
  3. Oi ihana Solinda :D Kyllä se hevosellakin suu napsaa kun tuoretta vihreää sattuu nenän eteen. Uskoisin, että talven kuivaheinää purtuani itsekin innostuisin orvokeista.

    Pieniä vihreitä tikkuja työntyy maasta meilläkin (ei vielä orvokkeja edes ruukuissa) ja hevoset nyppivät niitä aivan tohkeissaan. Hyvin tarkkaa hammastyötä. Mutta ah niin palkitsevaa kun yksikin tuore ja mehevä voikukan lehti päätyy suuhun asti.

    Kevät on hevosellekin ihan parasta aikaa <3

    Ihana idea tuo lainakanihommeli. Minäkin voisin muuten harkita, mutta en oikein luota meidän kissaveljesten vilpittömiin aikeisiin.

    VastaaPoista
  4. Kaneli nyhti koko viikonlopun juuri niitä säälittäviä pieniä ruohonnysiä hevosille pikku sormillaan ja toiset hörisivät kilpaa tarhoissaan. Kyllä ne vihreät maistuu ah, niin maukkaille kaikille ruohoa syöville näin keväällä.

    Lainapuputoiminta on mahdottoman vilkasta, viime kesänä porukka lomaili kuka missäkin, yksikin pupulainen pääsi saareen soutuveneellä. :D Vähän kateellisena katsoin niiden lomatouhuja kun itse uurastin pitkää päivää koko suven. ;)

    VastaaPoista
  5. Kaunis hevonen ja komea satula. Tuossa varmaan istuu kuin nojatuolissa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan siinä tukevampi istua kuin tavallisessa satulassa. Pitkillä matkoilla se on kuin hevosen rinkka. Vaikka länkkäri itsessään painaa paljon enemmän kuin yleissatula, on se hevoselle paljon miellyttävämpää kun paino jakaantuu suurelle alalle. Matkanteko on sujuvaa ja mukavaa molemmille.
      Kentällä tuuppaamista varten on sitten koulusatula, länkkärillä maastoillaan.

      Poista
  6. Meillä on joustorunkoinen nahkasatula. Sekin on varsin mukava kapistus koska se ottaa muotonsa hevosen ja ratsastajan lämmöstä. Suosittelen kokeilemaan jos kohdalle sattuu, kipeä selkä kiittää :D

    VastaaPoista
  7. Ihan vain uteliaana kysäisen, mitä Kanaemolle kuuluu? Laitathan johonkin jotain tilannepäivitystä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hengissäpä ollaan! :D Ihanaa kun joku kaipailee! Uutta postausta laitoinkin juuri tulemaan. :)

      Poista

Ilahduta päivääni, jätä pieni merkki käynnistäsi!