Kyseessä on siis hirsimökki josta tilaaja halusi nimenomaan rouhean, erähenkisen, eikä missään nimessä liian siloiteltua.
Puut on kaadettu vuosi sitten Pohjois-Karjalasta, ne kuorittiin kesällä ja sitten kuljetettiin meille veistettäväksi. Kun tämä kehikko ja saunarakennus (lisäksi teemme siis vielä erillisen saunarakennuksen jonka yhteyteen tulee majoitustiloja) ovat valmiit, kehikot puretaan ja kuljetetaan taas Pohjois-Karjalaan, jossa kasaamme ne uudelleen, iskemme eristeet väliin ja teemme täysin valmiiksi kattoa, lattioita, ikkunoita ja sisustusta myöten.
Kehikoiden yhteispinta-ala tulee olemaan noin 90 neliötä, joten ihan mistään pienen pienestä mummonmökistä ei ole kyse.
Kuvia klikkaamalla saat ne suuremmiksi.
Tätä kehikkoa varten jouduimme ostamaan nosturin, se säästää kummasti selkää ja nopeuttaa hommaa huomattavasti. Tähän saakka on kaikki kehikot tehty kahdestaan ja hirret nostettu käsivoimin, nosturin tultua homma tuntuu huomattavasti helpommalta ja kevyemmältä.
Näiden kehikoiden hirret ovat sitä kokoluokkaa (halkaisija noin 40 cm ja mittaa pisimmissä lähemmäs kymmenisen metriä) että käsipelillä ne kyllä nousevat, mutta aikaa siihen menee jo niin paljon, että ei se oikein leiville meinaa lyödä.
Nosturin täytyy huilata, jos pakkasta on yli parinkymmenen asteen, niin siis teemme mekin silloin. ;) Täytyy vaan toivoa mahdollisimman leutoa lopputalvea, että pysytään leivän syrjässä kiinni.
Kehikko saanee vielä rautavithrilli-käsittelyn, jotta siitä saadaan tasaisen harmaa, taikka sitten kokeillaan toista kikkaa, joka meillä on takataskussa... Tämän väriseksi se ei kuitenkaan jää, eikä missään nimessä vaaleaksi.
Rentouttavaa viikonloppuna, lepäilkää! Niin tekee myös
Kanaemo
Saako esim. edellisenä vuonna kaadetut hirret näyttämään tummilta ja vanhoilta jollain ei niin myrkyllisellä/kuormittavalla tavalla ja nopeammin kuin n. sadassa vuodessa? Olen usein ajatellut, että joudun sitten joskus elämään vuosikymmeniä vaaleassa hirsimökissä odotellen niitä ihania tummia seiniä tai ostaa purku-uhan alla olevan hökötyksen ja käyttää sen hirret uuteen mökkiin tuomaan vanhan ajan tunnelmaa.
VastaaPoistaVälillä tekisi mieli mennä talonrakentaja- tai kirvesmieskouluun ihan vain siksi, että saisi vastauksia askarruttaviin pohdintoihini ja olisihan se aika siistiä tehdä itse oman mökin...
No miksi ei sitten käyttäisi niitä vanhoja hirsiä uuden rakentamiseen jos sellaisesta tykkää??? Itse ainakin miljoona kertaa mielummin ostaisin vanhan kehikon kuin tekisin uuden (vaikka niitä jatkuvasti teenkin) ja siirtäisin uuteen paikkaan. Jos hirsiä täytyy vaihtaa, niin sitten niitä vaihdetaan. Ennen puukin on ollut aivan erilaista kuin nykyään, kun monissa paikoissa ravinteet imeytyvät kasvaviin puihin, jolloin ne kasvavat aivan liian nopeasti; ja siis puun laatu on luonnollisesti paljon heikompaa, kuin tiheäsyinen hitaasti kasvanut puu.
PoistaVeistovaiheessa seiniin voi kevättäalvella suihkuttaa useasti letkulla vettä ja antaa kevätauringon polttaa seinät kunnolla, se harmaannuttaa puun vikkelästi. Valmiiseen taloon tätä ei tietenkään voi tehdä, ettei vesi imeydy rakenteisiin tai eristeisiin.
Onhan rakentaminen ihan palkitsevaa, tosin voimia- ja aikaavievää ja nykyisillä materiaalien hinnoilla järkyttävän kallista. Myös monissa rakennusmateriaaleissa on laatu mennyt aivan älyttömän huonoksi muutamien vuosien aikana.
Ihan tavallisessa talonrakentajakoulussa ei kyllä kovin paljon hirsirakentamisesta oppia varmaan tule, uskoisin. Häviävä taito, valitettavasti.
Olipa mukava päästä kurkkaamaan hirsityötä. Komeat pöllit ja tosi mukavaa, että saatte nosturista apua. Nyt toivotaan lauhaa kevättalvea :0)
VastaaPoistaHyviä veistokelejä tosiaan toivotaan, oikein odotan sitä kevättalvista silmiä häikäisevää aurinkoa, joka lämmittää jo suloisesti ja alkaa sulattaa lumia pois... Ja ruskettaa naaman tosi tehokkaasti ulkotyöläisellä!! ;)
PoistaEi tosiaan ihan pikkumökki ole nousemassa. Nostan hattua :) ja nosturi helpottaa varmasti työtä - huh, melkoinen homma nostella hirret muuten paikoilleen. Ei heikkoselkäisen hommaa. On varmasti lihakset ihan hyvässä kuosissa siellä :)
VastaaPoistaTosi hienoa, että töitä on riittänyt - toivotaan leutoa talvea, että työt sujuu aikataulussa!
Tämä on kyllä todellakin kiva urakka, vaikkakin työläs ja suurehko ja aikaa vievä, mutta silti. :)
PoistaAikamoista hullun hommaa tämä on, nosturilla ja varsinkin ilman. Selkä on joskus niin kipeä, että tuntuu, että henki lähtee. Jotenkin olen vaan luonteeltani sellainen, että kun tehdään, niin sitten tehdään verenmaku suussa. :D Periksi ei ihan helpolla anneta. Tässä saan kyllä suurta tyydytystä siitä, kun näen työn valmistumisen ja pään sisällä tiedän, että tämä(kin) mökki tönöttää paikoillaan hyvässä lykyssä seuraavat kaksi- tai kolmesataa vuotta. Aika huikea tunne! Ja kestävää rakentamista parhaimmillaan. :)
Miulla on niin leveät hartiat, että joudun käyttämään monesti miesten takkeja, kun muut ei mahdu päälle hartioista ja käsivarsista. :D
Ihailen kyllä sinua, kun naisena teet miesten töitä :) Tai eihän nykyisin saa noin sanoakaan, tasa-arvo ja kaikkea, mutta ei sinun työhön läheskään jokainen nainen pystyisi. Itse peltisepän tyttärenä (ja itsekin peltihommia tehneenä :) arvostan valtavasti vanhoja käsityöläis-ammatteja, harmillista tosiaan että ne ovat väkiselläkin vähenemässä. Mestari-oppipoika-tyylillä tuollaiset taidot siirtyvät sukupolvelta toiselle ja valitettavan usein työlle ei löydy enää jatkajia.
VastaaPoistaToivottavasti lopputalvi olisi tosiaan sopivan lauha... ei liian lämmin, eikä liian kylmä. -10 on minusta talvelle oikein ihanteellinen lämpötila :)
Miunkin isä on peltiseppä. :) Vielä ei ole tullut toista naispuolista hirsityömiestä vastaan, mielenkiinnolla odotan, että tuleeko ja milloin. ;)
PoistaMie kuittailin yhdelle meidän miespuoliselle kaverille, (joka tuurasi minua ennen joulua viikon töissä miun selän sanoessa työsopimuksen irti hetkellisesti) että miltäs se nyt tuntui olla naisten töitä tekemässä. :D Vähän silmiään pyöritellen kaveri totesi, että ensinnäkin meinasi jäätyä työmaalle ja että hän ei käsitä, että kuinka mie siellä pystyn olemaan ja tekemään tuollaista hommaa, hänen emäntänsä ei kykenisi tekemään tuollaista työtä päivääkään. :D Jossain määrin tosiaankin hullun hommaa...
Meillä on ollut pulaa harjoittelijoista ja kesätyöntekijöistä, liian kovaa hommaa ilmeisesti. Porukka jaksaa päivän, pari, taikka hyvässä lykyssä viikon, mutta sen jälkeen häipyvät. :/ Aika kurjaa, koska tätä taitoa ei tosiaan enää ihan joka paikasta löydykään, tekijät vähenevät. Tosin onneksi vanhojen talojen korjaamisesta ja säilyttämisestä ihmiset ovat innostuneet nykyään kovastikin, eri asia tietysti on, että osaako käytännössä esimerkiksi vaihtaa hirren lahonneen tilalle, pelkästään kirjoista lukemalla sitä ei opi.
Heh, mikä sattuma että sinunkin isä on peltiseppä! :)
VastaaPoistaKyllä nyky-ihmiset yhä vähemmän tekevät ruumiillista työtä, mutta luulen että ehkä senkin takia sitä osataan arvostaa, varmasti enempi kuin ennen, jolloin oli paljon suurempi osa ihmisiä, joiden oli vaan pakko tehdä raskaita töitä elääkseen ja pidettiin enemmän arvossa pitkälle opiskelleita, joiden ei sitten tarvinnut niitä raskaita hommia tehdäkään. Mutta minusta on oikein hyvä, että nykyisin osataan antaa arvoa fyysisen työn tekijöille ja käsityöläisille.
Enkä yhtään ihmettele, ettei teille löydy oikein tuuraajia ja harjottelijoita... aika mukavuudenhaluisia tahtoo aika iso osa nyky-nuorista olla. Todella harmillista kun vanhan ajan ammattitaidot katoaa... jossain vaiheessa kun huomataan, että ne oikeat timpurit, hirsirakentajat, peltisepät, kutojat... että ei teollisella tuotannolla voida aivan kaikkea tehdä ja korvata.
No mukavuudenhaluista, todella, ja myöskin aivan uskomattoman uusavutonta porukkaa löytyy ihan itseni ikäisistäkin ihmisistä saati nuoremmista. Jollain lailla en edes käsitä täysin, miten vähän tietoa ja taitoa nykyihmisillä oikeasta elämästä on, taikka käsillä tekemisestä. Myös ihan sellainen yleinen lorviminen ja vetelyys teettävät minulle näppylöitä, inhoan laiskuutta itsessäni, mutta myös muissa.
PoistaItse tykkään ruumillisesta työstä, koen että se on sitä "oikeaa" työtä jossa tulee välillä hiki. :D Miusta ei todellakaan olisi missään toimistossa istujaksi ja papereita hypistelemään ja kuuntelemaan ilmastoinnin hurinaa. Tosin, kun olen töissä ulkona ja vapaa-ajallakin todella paljon, niin vapaat hetket varsinkin talviaikaan vietän mieluusti sisällä takkatulen ääressä. ;) Tosi monesti kuulen, kuinka kovin moni kadehtii meidän työtä, kun saamme olla ulkona koko päivän. Siis nämä kadehtijat kadehtivat ainoastaan niinä päivinä, kun aurinko paistaa, linnut laulavat ja leppeä kesätuuli leyhyttelee hiuksia. Suomessa valitettavasti ulkotöitä tekevät ovat siellä pihalla kaikenlaisella muullakin säällä... :D
Myöskään kovin monen selkä (tai muukaan kroppa) ei kestä kovin pitkään tätä hommaa, moni mies on valitellut viikon, kahden jälkeen, että kyllä on raskasta. No onhan se, mutta kaikkeen tottuu ja itse olen suht hyvin jaksanut reumasta huolimatta. Myös oikea asenne auttaa kummasti.
Itse olen kyllä ihan tyytyväinen meidän työhön, helppoa se ei ole, mutta mielekästä kyllä ja tässä vaiheessa voi jo valita töitään, kaikkea ei ehdi ottaa vastaan mitä tarjotaan.
Tämä on todella yksi niitä töitä joita ei koneet pysty korvaamaan koskaan täysin, toinen ammatti jota arvostan todella korkealle hevosten omistajana on kengitysseppä. Hyvä, ammattitaitoinen ja asiansa osaava seppä voi tehdä ihmeitä hevoselle. Onneksi olen saanut pitää meidän "oman" kengittäjän jo vuosia, enkä ketään muuta huolisi enää siihen hommaan. :)
Ai se valtava nosturi on teidän! Töihin ajaessa kattonu aina että mahdottoman kokoinen nosturi! :)
VastaaPoistaTaisinpa eilen ajella kukon haku reissulla siitä teidän hirsityömaan ohi.
VastaaPoistaSopivia rakennus kelejä toivoen
Jekku