Kotiutumista

 

 

 

 

Länsirannikolle kotiutuminen on tapahtunut vikkelästi. Täällä on hyvä olla, vaikka kaipaankin omia tavaroitani talostani, ystäviäni ja tietyllä tavalla taloakin. Vaikka en sinne voikaan kuvitella muuttavani enää asumaan. Pikkuhiljaa yritän saada tavarani siirtymään tänne, mahdutan niitä nurkat täyteen, loput myyn.

Täällä vanhojen tammien katveessa, omenapuiden käppyräisten oksien suojassa on joskus hetki aikaa omille ajatuksille. Tosin maassa olevat lehdet ihan suorastaan huutavat: "Hae harava, siivoa, nyt heti!" Kun haravan kanssa kuljeskelin tammipuiden alla ja rapsuttelin keväältä tuoksuvaa maata, paljastui sinivuokkojen lehtiä ja krookusten maasta työntyviä piippoja mattoina. Innokkaasti odotan sitä hetkeä, kun kukinta kohta alkaa. Lunta täällä ei ole enää ollut viikkokausiin, keli on leuto ja keväinen.

 



Illalla oli nautinto kävellä venerantaan, auringonlasku oli huikean hieno. Pikkupirpana juoksenteli ja puhua pulputti lakkaamatta. Kissa oli kuullut tutut äänet kaukaa ja jolkotteli meitä vastaan hiekkatietä.
Lämmin ja kotoisa olo tulee näistä; iloisesta pikkutytöstä, elämäni valosta ja kahdesta reippaasta kissasta. Ne tuovat turvaa tässä suuren suuressa elämänmuutoksessa, kun olen neljänsadan kilometrin päässä entisestä kodistani.



Kevät tuoksuu, haravan kanssa alkaa olla kiire jos aion saada kaikki lehdet pois tammien alta. Nautin kun pääsen rapsuttelemaan, ihastelemaan, tonkimaan ja laittelemaan paikkoja kuntoon kesää varten.
Ikkunalla kasvaa jo yrttejä, paprikan ja chilin taimet puskevat innokkaana mullasta ja kauppojen siemenhyllyn kohdalla syyhyttää sormia ihan kamalasti.

 

Pihalta löytyy luonnonlampia kallion kainalosta. Aika hauska juttu, omalla pihalla voi käydä kuumana kesäpäivänä pulahtamassa luonnon muovaamassa altaassa jonka vesi on kuulemma virkistävää, vaikka olisi kuinka kuuma.

 

 

Kissat nauttivat, kun pääsevät taas ulos muutaman kerrostalossa vietetyn kuukauden jälkeen. Silkki ei uskalla kovin kauas, mutta Nemi viipottaa perässä joka hommassa ja on todella elementissään. Reipas maalaiskissa, joka oli silminnähden helpottunut, kun ei joutunut viettämään loppuelämäänsä citykisuna. :)

 

Kuva Markku Kanttura

 

Keväisiä ja auringonpaisteisia päiviä teille muillekin!