Kolme kakkua ja muita makeita juttuja

Käväisin viime viikolla itäisessä Suomessa, talossani, jota en enää kutsu kodikseni, koska se ei sitä ole.
Kaneli tapasi toista vanhempaansa ja mie tunnustelin omia fiiliksiäni.
Ensimmäistä kertaa mieltä ei vallannut järjetön ahdistus, paniikki, itku tai pakonomainen tarve päästä pois ja äkkiä.
Jos nyt ei vallan riemukasta ollut joka hetki, niin ei kamalaakaan. Melkein mukavaa.

Samalla reissulla tein pari täytekakkua ystävälleni. Leipominen on todella pop, siitä olen aina tykännyt.

Pari päivää talo oli täynnä vilskettä ja yövieraita; lapsia, aikuisia ja kissoja. Siitä tuli onnellinen ja hyvä olo. Oli ihana tavata rakkaita ystäviä, tuttuja, joiden seurassa viihtyy ja kaikki huolet unohtuvat hetkeksi.
Karjalaista ruokaa, särää, oli tarjolla. Jälkkäriksi mustikkakukkoa ja vaniljajäätelöä. Iloa ja naurua, saunomista ja yhdessäoloa.

Loppuviikosta matkustin taas länteen. Kotiin.
 
Uusi työ odottaa ihan kohta, sitä odotan innolla ja avoimin mielin.

Talven aikana miun elämään on hiipinyt yksi viikingin näköinen ja oloinen mies.
Sellainen joka ottaa kainaloon ja kuuntelee ja ymmärtää. Halaa lujasti ja sanoo että kaikki järjestyy aikanaan.

Miulla on hyvä olla.