Eilinen päivä meni myös kotosalla, parinkymmenen asteen pakkanen on liikaa näille ulkotyöläisille, vaikka varsinkin mieheni on aikamoinen sissi. Itse jupisen kylmissäni ulkohommissa ollessamme, mutta sitkeästi roikun mukana, enkä jaksa koko ajan valittaa vaikka palelee.
Tänään mittari on samanlaisissa lukemissa, eli käytämme työpäivän tehokkaasti tarvittavia hankintoja tehden. Nokka kohti rautakauppoja, siis!
Näin kylmällä on talon lämmittäminen aloitettava aamusta ja puita poltettava toisen kerran illansuussa. Tällä hetkellä pattereita on päällä ainoastaan yläkerrassa ja keittiössä, jossa on ihan jäätävän kylmät lattiat kovilla pakkasilla! Kolme vuotta sitten meille hommattiin ilmalämpöpumppu, joka on osoittautunut loistavaksi hankinnaksi!
Itse kuljen villasukat (usein kahdet päällekkäin) jalassa jatkuvasti ja tiiviivsti mukana kulkee myös Wanha Wille, eli tämä:
anopiltani saatu valopetrolilämmitin. Merkki on oikeasti Valori ja kapistus on valmistettu Englannissa. Tämä yksilö on ostettu -60-luvulla anoppini kotiin hänen ollessaan nuori tyttö.
Wanha Wille on verraton seuralainen, se kyyhöttää usein jalkojeni vieressä kun neulon nojatuolissa ja tällä hetkelläkin se antaa suloista lämpöä keittiössä tuossa vieressäni tätä kirjoittaessa. WW on siis sen verran näppärän kokoinen, että sitä kanniskellaan huoneesta toiseen aina tarpeen mukaan.
Muutenkin eilinen päivä oli kovin hyödyllinen vaikka se tulikin notkuttua tässä kotosalla. Pitkästä aikaa keskustelimme oikein pitkään ja hartaasti miehen kanssa. Kaipaan oikeasti sellaista henkevää keskustelua silloin tällöin. Haluan, että puhuminen on muutakin kuin "mitä tänään syödään"- tasoa.
Molemmat huomasimme, että se toisen oikea kuunteleminen jää arjessa usein huomaamatta. Tajusin myös, että olen ollut pitkään aika alamaissa, vaikka päällepäin olen näyttänyt ihan muuta. Paljon kaikenlaista on tapahtunut lähipiirissä ja omassa elämässä, jonka miettimisen on siirtänyt koko ajan tuonnemmaksi. Ja ihan oikean keskustelukumppanin puuttuminen on myös kasannut liikaa raskaitakin asioita omaan mieleen.
Oli ihana huomata että meillä molemmilla on halu järjestää enemmän yhteistä aikaa, jolloin ei viiletetä kumpikin omissa harrastuksissa, vaan ollaan oikeasti kahdestaan.
Puhuin eilen rakkaan anoppini kanssa puhelimessa ja hän halusi ottaa lapsukaisen ensi viikonloppuna hoitoon. Jipii, koko viikonloppu miehen kanssa kahdestaan!! :)
Tämä on meille tosi harvinaista, että ollaan kahdestaan, mutta kovin tervetullutta.
Eilen taas tajusin, kuinka ihanan ihmisen kanssa saan elää ja olla naimisissa. Niitä ihania asioita, joihin toisessa on aikoinaan ihastunut, ei jokapäiväisessä elämässä aina huomaa. Olen onnellinen, että minulla on mies, joka on kykenevä keskustelemaan ja tekemään asioita perheemme hyväksi, muuttamaan hyvän vieläkin paremmaksi.
Kiitos kaikille ihanista ja lohduttavista kommenteista! Lämmittivät mieltä enemmän kuin uskottekaan!
En ole jaksanut käydä edes teidän muiden ihania blogeja katselemassa moneen päivään, enkä siis ole kommenttejakaan lähettänyt. Teen kierroksen, kun ehdin!
Hyvää viikkoa sinulle, rakas lukijani!
Voi pieniä mummoja :( Surullista aina, eläimistä luopuminen, oli ne isoja tai pieniä. Meillä itkettiin jokaista gerbiiliä ja hamsteriakin.
VastaaPoistaTuo lämmitin on kaunis! Oikea aarre lämmittimeksi.
Onpa mukavaa, että saatte miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa. Se on aina tärkeää ja keskustelu myös, muistakin kuin arkipäivän asioista :)
Surullista on, mutta kuitenkin helpotus. Tajusin viikonloppuna, kuinka paljon olen huolehtinut ja murehtinut mummojen olemista suunnilleen kaikki yötkin. Onko niillä kylmä, onko kipuja, miksi ne syövät huonosti... Paras päätös, vaikka raskas tietenkin.
VastaaPoistaWanha Wille on mun paras kaveri tällaisena kylmänä kautena! Ja on kapistuksenakin kivan näköinen ja hyödyllinen!
Kahdenkeskistä aikaa meillä on miehen kanssa vaan muutaman kerran vuodessa, eli ihan älyttömän harvoin. Jospa nyt saataisiin otettua itseämme niskasta kiinni ja pidettäisiin yhteisiä päiviä ja viikonloppuja pikkusen useammin! Vaikka töitä tehdäänkin joka päivä yhdessä, niin se on työaikaa, ei mitään romanttista yhdessäoloa. Koen vaan hyvänä sen, että ollaan paljon yhdessä, eikä kumpikaan vielä ole kyllästynyt katselemaan toisen naamaa joka päivä, sekä töissä että kotona. Sitä kahdenkeskistä aikaa tässä vaan kaipailen, samoin ukkokulta! :)
Woi, mikä suloinen Wanha Wille! Kyllä on varmasti ihana lämmitellä tuon lähellä. <3
VastaaPoista