 |
Ipanat olivat syvässä hangessa vähän ihmeissään, matka ei oikein edennyt, vaikka kuinka käveli. :)
Pienille on kasvanut niin paksu villa, että ulkoilu pikkupakkasessa sujuu ihan hyvin. Luulisin että painoa on karitsoilla nyt reilu 20 kiloa, kannoin Lahja-karitsaa tänään vähän matkaa kun hän ei halunnut kävellä (prinsessa!) vaan heittäytyi mahalleen maahan. Lapsi ja koira tuntuvat sylissä suunnilleen yhtä painavilta, eli samaa painoluokkaa karitsatkin taitavat olla.
Aika hauskaa näytti näilläkin kaveruksilla olevan tänään! Toinen on niin vikkelä liikkeissään, ettei mahtunut kokonaan kuvaan. :)
Koira sai joulupukilta hienon toppatakin joululahjaksi, mutta tänään muutaman asteen pakkasessa sitä ei tarvittu. Lidasta on tullut sisäkoirana todella ohutkarvainen. Kaulassa ja hännässä sillä on paksuimmat karvat. Lida lähtee mielellään tallille mukaan, mutta reppana joutui aikaisemmin värjöttelemään ja palelemaan sillä aikaa kun tein tallihommia. Ja raukka ihan todella tärisi, eli kylmä oli pikku kaverilla. :( Toppapuku on osoittautunut loistavaksi, se päällä tallihommat sujuvat iloisesti, eikä ystävän enää tarvitse palella!
Lida myös haluaa pitää takkia mielellään ja on aina riemuissaan kun aletaan "pukea" ja lähdetään ulos. :)
 |
| Tässä yksi... |
 |
| Tässä toinen... |
 |
| Ja kolmas! |
Aluksi luulin, että vaaleat poikaset ovat valkomustia, mutta kun niiden karva oli kasvanut enemmän, väriksi paljastuikin valko-ruskea. Ihania pörröisiä karvapalleroita! Mies toimi kuvaajana pupuvauvojen otoksissa.
 | |
| Näinkin pientä voi jo halia varovasti! |
Kävin vielä iltahämärissä ratsastamassa pikkutammalla ilman satulaa. Lumisessa pimenevässä metsässä hevoseni kävellessä keinuvin askelin syvässä hangessa...
Takaisin tallille tultuamme menimme vielä hetkeksi kentälle. "Ravataanko vähän?" pieni hevoseni kysyi. "Mennään vaan." sanoin ja hymyilin. Teimme pieniä ja suuria ympyröitä, pikkuisen pohkeenväistöä molempiin suuntiin. Vilkas pieni hevonen oli valmis toteuttamaan kaikki toiveeni tänään. Pehmeä tarmokas ravi hidastui pyynnöstäni, taputin ystävääni kaulalle ja annoin hevoseni kävellä kenttää ympäri pitkin ohjin.
Turvallisen pikkuheppani selässä kaikki maailman murheet sulivat mielestäni ja töistä kipeytynyt selkäni vetreytyi. Ihanaa! Tämän äiti-ihmisen päivä oli pelastettu, kiitos rakas kauramoponi!
 |
| "Ravataanko vähän?" |
Kaikkein parhaita viikonloput ovat juuri tällaisina; koko perhe tallilla tekemässä hommia ja hoitamassa rakkaita eläimiä. Yhdessäoloa ihan parhaasta päästä! Siinä tulee muutkin asiat puhuttua samalla, toinen auttaa toistaan ja eläimilläkin on hauskaa, rapsuttavia käsiä on enemmän, makupaloista puhumattakaan!
Today weather was nice, not so cold anymore. Small sheeps were outside several hours, it was funny to see when they were trying to walk in the deep snow. :)
Our dog got a winterjacket from Santa Claus this Christmas and she really loves it! She likes to hang around in the stables with me, but she is feeling cold there without her new jacket.
Baby bunnies are couple of weeks old now AND THEY ARE SO CUTE!! Unfortenately one of them died a week ago, but three of them are just fine and growing fast.
I went riding this evening. It was getting dark, but it was wonderful to feel my horses bare, warm back and see the dark forest full of snow in front of my eyes.
I just love weekends like this, I can spent time in the stables with my lovely family and take care of the animals together.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaOlipa ihana postaus, teillä on ollut ihana päivä. Tulipa niin ikävä ratsastustunnille luettuani tuosta teidän ratsastusretkestä, varmasti kaikki huolet häipyy hevosen selässä. Haaveilen niin omasta pienestä maalaistalosta, jossa voisi pitää jotain eläimiä. Varmasti sellaisen vielä joskus saan, siihen saakka tyydyn lueskelemaan blogiasi ihastuksissani.
VastaaPoistaAivan ihania nuo pupupoikaset! Ja ihania kuvia muutkin, mahtavat tilannekuvat tyttärestäsi :)
Ihania kuvia!
VastaaPoistaIhania pupulapsia! Noissa tallihommissa saisi kulumaan vaikka kuinka paljon aina aikaa, eläimien seuraaminen on niin rentouttavaa. Mukavaa sunnuntain jatkoa!!
VastaaPoistaKiitos aivan ihanista kommenteistanne, taas! :)
VastaaPoistaTallilla pääsee tuulettamaan pääkoppaa ja hevosen selässä vielä paremmin! Vaikka tallihommat välillä tuntuvat väsyneenä ihan puulta, on yhdessä perheen kanssa siellä vietetty aika parasta mahdollista laatuaikaa mielestäni.
Liian harvoin ehdin ratsastamaan, varsinkin talviaikana, kun pimeä tulee niin kovin aikaisin. Odottelen kesää, että voin lähteä vaikka keskiyön ratsastukselle!
Hyvää sunnuntaita kaikille!
Dahlia, ihan totta! Olen huomannut näinä vuosina kotieläinpihaa pitäessämme, että lasten käytöksestä ja suhtautumisesta eläimiin huomaa, ovatko he olleet eläinten kanssa tekemisissä vai eivät. Paljon käy meilläkin lapsia, jotka eivät ymmärrä, että eläimet tuntevat kipua, pelkoa jne ihan niinkuin me ihmisetkin. Tämän takia en voi pitää enää esim. kanoja lainkaan vapaana, ovat kanaset paremmin turvassa ilkikurisilta viikareilta häkissä. Ja jotkut taas ovat sitä mieltä, etteivät ne eläimet niin kivoja olekaan, kun pitävät kovaa ääntä ja haisevat! ;)
VastaaPoistaLapsia on niin moneen lähtöön, meitä aikuisia tietysti kanssa, mutta olen iloinen että olen omille lapsilleni voinut tarjota "eläimellisen" lapsuuden. :)
Aivan ihania kuvia jälleen,suloisia pupupoikasia,ihania katella niitä ja heppoja,tykkään ratsastaa,vaan siitäkin on aikaa paljon,kotipuolessa ol hyvä kamuni,jonka kans mentiin joka sunnuntai naapuriin,missä oli heppa,niin ratsastaa,se oli ihanaa aikaa♥
VastaaPoistaSöpöt pupulapset!
VastaaPoistaNäyttävät nuo kaksi olevan viittakuviollisia, mutta en kuvista oikein erota väriä. Kuvista on muutenkin vaikea nähdä värejä ja parhaiten ne muutenkin tietäisi kun tietäisi minkä väriset ovat vanhemmat :)
Mites pupulapset jakselevat?
Se on ihan normaalia, että ensimmäisen viikon aikana joku poikasista kuolee. Sitten vielä sekin, että jos joku pikkuisista vahingossa mönkii pesän ulkopuolelle ja ei löydä takaisin pesäänsä, niin kaniemo ei siirrä poikasta, vaan se kuolee.
Vieläkös poikasia on kolme? :)
Marika: Poikasia on kolme ja jakselevat pulleasti! :) Kovin ovat vikkeliä, mutta syliin aina rauhoittuvat. Tumma on pienin ja muutenkin rauhallisin, vaaleat poikaset ovat kovasti menossa koko ajan.
VastaaPoistaMeillä on edellisistäkin poikueista aina joku pieni kuollut, joskus koko poikue. Nämä kolme ovat ihan sopiva määrä! :)
Tuolla yhdessä aiemmassa postauksessa on vanhemmista kuva, 27.12. olen sen kirjoittanut. Isä on tuollainen ruskea, tismalleen saman värinen yksi pieni ja äiti on valkoinen mustalla kuviolla. Tämä pupuäiti on saanut meillä aikaisemmin kaksi poikuetta ja periyttää paljon juuri vaaleaa väriä, yhdessä poikueessa oli neljä tismalleen äidin väristä pientä ja kaksi valkoista punasilmäistä. Sillä kertaa sulhanen oli musta. Seuraavalla kerralla poikasia syntyi vain yksi, sekin kuolleena.
On ne suloisia, pikku pallerot. Kasvavat vaan niin äkkiä! :)