Mustikka-pupu olisi valmis muuttamaan uuteen kotiin. Kokeillaan, jos vaikka tätä kautta uusi koti löytyisi. Kiirettä asialla ei ole, eikä meidän ole Mustikasta pakko luopua, mutta pupuja alkaa taas "kerääntymään" eli kiva olisi jos rakastava koti tälle pupulapselle löytyisi. Mustikka on syntynyt jouluaattona ja on reipas pieni mies. :) Mustikka jää pienikokoiseksi, koska siinä on paljon kääpiökania sekä ripaus leijonanharjaa. Sähköpostia voi lähettää jos tiedät jonkun, jolla olisi pupunkokoinen aukko elämässään. Kanaemo@luukku.com -osoitteesta tavoittaa. :)
Mustikka tulee toimeen talli- tai navettapupuna vallan mainiosti, koska asuu sisaruksineen tälläkin hetkellä meillä tallissa. Rahaa tärkeämpää olisi löytää hyvä koti nuorelle töpöhännälle.
Puput olivat muutenkin taas vauhdissa, ulkoilua harrastivat tänään mummopupu Pipsa ja Timjami. Aika huvittavaa oli seurata kun pienet "järjestelivät" lunta kovasti ja tyrkkivät sitä etukäpälillään ja sitten alkoivat kaivaa tunneleita. Pipsa varsinkin nautti kovasti auringonpaisteesta. Mummopupu oli yltä päältä lumessa ja sitten se pötkähti pitkälleen hankeen ja laittoi silmät kiinni ja NAUTISKELI. :)
 |
| Timjami |
 |
| "Silmät kiinni, nyt nautitaan!" sanoo Pipsa. |
Sain myös Tahmasta tänään parempia kuvia, harmitti kun eilen nuhruisesta kelistä johtuen en saanut siitä kunnollisia otoksia. Yleensä hämärällä kelillä näyttää, että kuvissa on musta möykky, joka on ehkä hevonen ja jolla on neljä jalkaa...
Mustan hevosen kuvaaminen on haasteellista, vaikka rinsessa tuuliviiri ei olekaan musta musta, vaan mustanruunikko. Talvikarvassa typykkä on kuitenkin todella tumma, mutta nyt alkaa taas talvikarvan pöllähdellessä ympäriinsä paljastua ruskeampi hevonen. Naamasta varsinkin huomaa, että väri alkaa taas muuttumaan.
Ihana Mustikka! Miun sydämessä on pupun kokoinen aukko, mutta niin kauan kuin Nasu on meillä, en voi ottaa mitään pikkueläintä. Nasu on nimittäin TappajaKissa.
VastaaPoistaToivottavasti löydätte hyvän kodin pienelle.
Sirutuuli; :) Meilläkin Pertti katsoo pupuja "sillä silmällä" ja tänänkin lipoi huuliaan kun ulkoilutin isompia pupuja. :D Mutta ei Pertti onneksi häijy ole, uskoo kun sitä komentaa napakasti ja siirtyy kauemmas lipomaan huuliaan... :D Nemi taas hoitaa ja rakastaa pupuja. Nuolee ja asettuu niiden viereen makaamaan. Samoin meidän koira, siitä tulee ihan hysteerinen hoitovietissään kun se näkee varsinkin nämä pienimmät puput. Omituista sakkia... ;)
VastaaPoistaHyvä tilanne etsiä pienelle kotia, kun sitä ei ole "pakko" saada pois, vaan ihan rauhassa voi kuulostella jos hyvä koti löytisi jossain vaiheessa.
Ihania pupusia <3
VastaaPoistaMeilläkin seikkaili tänä päivänä pari pupua aurinkoisilla hangilla :))
Harmi, että meillä mies on niiin allerginen noille pienille ja karvaisille, muutenhan meidän eläinrakkkaat lapsukaiset täyttäis tän talon Mustikan kaltaisilla suloisuuksilla. Toivottavasti pikkuherra löytää uuden ja rakastavan kodin <3
Marielisa; Tosi monella tuntuu olevan allergiaa, kun ihmisiä kuuntelee. Yksi äiti sanoi, että meidän kesäpuputoiminta pelastaa heidän elämän, kun saavat mökille pupun vuokrattua joka kesä ja sitä voi pitää ulkona. Heilläkin on allergiaa eikä oman lemmikin ottaminen onnistu.
VastaaPoistaItse en ole ollenkaan varma, pitäisinkö meilläkään kotona sisällä yhtäkään pupua, tallissa niillä on paljon tilaa ja sotku ei niin haittaa siellä. Jyrsijät haisee oikeasti aika pahalle, jos häkki on yhtään sotkuinen, kotona sellainen haju on aika vastenmielinen. :p Sanoo kuuden pupun ja parinkymmenen muun elukan äiti... ;)
Tänne kanssa kyllä kelpaisi, kaikki eläimet on ihania, mutta kuten ensimmäisellä kommentoijalla, niin meilläkin on tappajakissoja. Ja vielä kaksi. Ei ne varmaan oikeasti (ehkä) söisi tuollaista pupua, mutta leikkiin se pitäisi saada ja sitten siitä voisi seurata oma shownsa, kun pupu ei leikkisikään ihan samallalailla. Nuorempi varsinkin on aika hulivili, vanhempi voisi olla enemmän isovelimäinen :D
VastaaPoistaHeh, kissoja on ihan joka lähtöön. :D Mutta kyllä pupuissakin löytyy...
VastaaPoistaMeillä Pipsa-pupu on TODELLA suurella egolla varustettu tapaus. Se kävi kerran meidän koiraan käsiksi, kun karvakuono tuli liian lähelle. Ja koira on vajaa 20kg painava, eli ei ihan samaa kokoluokkaa pupun kanssa... :D
Pipsa on äärimmäisen kiltti ja rauhallinen ihmisille, mutta tallissa vapaana ollessaan Pipsa saa jopa hevoset väistämään itseään, hän ei väistä ketään... Eli on näitä tappajapupujakin. ;D
Heh, pisti hieman hymyilyttämään kun olet kirjoittanut että Mustikassa on kääpiökania ja leijonanharjasta.. Siis kun leijonanharjashan on nimenomaan se KÄÄPIÖKANI! :D
VastaaPoistaKääpiökanihan tarkoittaa kääpiökokoisia rotuja noin yleisesti. Kääpiöluppa, hermeliini ja leijonanharjas esimerkiksi ovat kaikki kääpiökaneja :)
Toivottavasti Mustikka löytäisi jostain hyvän kodin!
Suomessa vain on se todella ikävä tilanne kanien kanssa, kun niistä on aivan kertakaikkisen hirveä ylitarjonta, jonka vuoksi niitä joudutaan lopettamaan aika paljon ihan siksi ettei kertakaikkiaan riitä niille koteja. Etenkin risteytyskaneja on kaikki myyntipalstat niin pullollaan, etteivät ne meinaa enää mennä kaupaksi vaikka niitä ilmaiseksi tarjottaisiin.
Minusta on todella surullista, että ihmiset teettävät ihan muuten vain poikasia kokoajan vain lisää, vaikka niitä joudutaan jo lopettamaan ennestäänkin. Eri asia on, jos on se mahdollisuus että pystyy mahdollisesti pitämään puput itsellään, kuten teillä :)
Itsekin välillä mietin että kuinka olenkaan ajatunut juuri jalostamaan kääpiöluppaa, kun kaneille ei ole kotien löytäminen sitä helpointa. Mutta niin sitä vain rakastui tuohon rotuun ja väriin ja sitten jo huomasikin olevan jalostuksellisia tavoitteita yksi toisensa perään!
Kesällä on suunnitelmissa hakea jalostuskaneja ihan Ruotsista asti, että saisi hiljalleen jalostettua rotua/väriä paremmaksi :)
Ilmaisen itseäni ilmeisesti niin huonosti, ettei kukaan saa selvää. Tarkoitin siis, että on leijonanharjasta JA jotain muuta kääpiörotua. Mitä, siitä ei ole tarkempaa tietoa. Eli siis kahta tai useampaa eri kääpiörotua, ei pelkkää leijonanharjasta.
VastaaPoistaItse en tehtaile kaneja juuri sen takia, että niiden saaminen eteenpäin on hankalaa. Yritän pitää porukan meillä sen kokoisena, että jokaiselle olisi paikka. Meiltä lähtee ihan aniharvoin mikään eläin myyntiin tai muuten uuteen kotiin.
Täällä meilläpäin on kyllä kissanpentuja ja pupuja välillä kyseltykin, mutta silloin meillä ei ollut kumpiakaan tarjota.
Jalostusasiat on mielenkiintoisia, kyllä. Meillä molemmat tammat on erittäin hyväsukuisia ja -luonteisia mutta en silti näe että se pelkästään olisi syy teettää niillä varsoja. Varsinkin lämminverivarsat on vaikea juuri tällä hetkellä saada myytyä, koska niistä on selkeää ylitarjontaa. Jonkinlainen varmuus olisi oltava, että varsa lähtee ostajalle, eikä jää meille pyörimään.
Näin vähävaraiselle pikkuisen kallinpuoleinen harrastus, rikkaalle varmaan mukavaa ajanvietettä. Kuljetukset oriasemalle, siirtosperma, eläinlääkärin kulut, ultraus, ja saman toistaminen jos ei jääkään ensimmäisellä kerralla kantavaksi. Ja sitten myöhemmin varsamaksut, rokotukset, siru, tunnistus... Hyvästä orista saa maksaa maltaita eikä huonoa kannata käyttää. Varsan hinta nousee helposti useisiin tuhansiin euroihin, eikä kasvattaja varmaan koskaan saa omiaan takaisin.
Ihan kiinnostavaa, mutta ehkä seuraavassa elämässä tai lottovoiton yllättäessä voisi tuollaistakin alkaa harrastamaan. :p
Voin vain kuvitella millaisia summia menisi hevosten varsomiseen! Koirienkin kanssa on melkoista hullunmyllyä, mutta onneksi tässä kanikasvatuksessa nyt on vielä jotain järkeä! :D
VastaaPoistaKovasti sitä kyllä tututkin joskus ihmettelevät että miksi suunnittelevan hakevani Ruotsista kaneja, että onhan niitä pilvin pimein täällä Suomessa ihan liiaksi asti. Yritä siinä nyt sitten selittää syitä.. :)))
Mutta juu tosiaan pistää välillä ihan suututtamaan kun nykyään pikkulapset tekee jatkuvasti poikasia kaneillaan. Hyvänen aika, minä kun olin pieni niin ei silloin kyllä eläinten lisääntymisellä leikitty! Sitten itkevät jossain palstoilla että Pupunan ja Tupunan poikaset täytyy tappaa kun ei niille ole koteja, mutta kohta syntyy lisää poikasia taas, vähäx ihQuu. Missä on vanhemmat ja vastuu? :(
Meidän Vilman lapsukaisista on tänään jäljellä kuusi, eli yksi on menehtynyt matkan varrella. Se on aina hyvin todennäköistä kun syntyy näin iso poikue. Toivottavasti nyt edes viisi selviäisi - ja niissä olisi tyttöjä! Kun toivoo tyttöjä, niin tulee kuitenkin pelkkiä poikia.. :D
Ihania pupuja! Toivottavasti Mustikka löytää hyvän kodin. Marsun blogissa joskus kommentoinkin, että aina näitä eläinkuvia ihaillessa ja juttuja lukiessa alkaa tehdä mieli itse ottaa kani kotiin, mutta kerrostalossa ei kovin käytännöllistä. Mutta joskus vielä siellä omakotitalossa asun maalla, silloin otan kyllä lisää elukoita! Tykkään niistä niin paljon :)
VastaaPoistaMustat eläimet on vaikeita kuvata, olen sen huomannut meidän kissojen kanssa. Pelkkä möhkäle keskellä kuvaa :D Mutta hyvin on sun heppakuvat onnistuneet kyllä.