Haastellaan

      Vastaan Pikku ketun puuhamaa-blogin Pepin minulle lähettämään haasteeseen.

Haasteen nimi on NELJÄS KUVA ja siinä otetaan koneella säilyttämiesi kuvakansioiden neljännestä kansiosta neljäs kuva. Ja sitten kerrotaan siitä.

1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.

2. Avaa neljäs kuva kansiossa ja julkaise se blogissasi.

3.Selitä kuva

4. Haasta neljä blogia tekemään sama.

Tässä tämä kuva. Se tuo mieleeni kultaakin kalliimmat lapsuusmuistot mummolassa.

Kuva on otettu vuonna 1979, eli olen neljävuotias. Olen varmaan juuri vähän aikaa sitten täyttänyt neljä, eli olen saman ikäinen kuin Kaneli nyt.
Mummola sijaitsee Kiteellä, Pohjois-Karjalassa. Mummola oli melkein kuin toinen koti minulle, vaikka en pitkän välimatkan takia käynytkään siellä kuin lomilla. Isompana vietin joka kesä koko loman mummolassa ja lisäksi kaikki joulu-, hiihto- ja pääsiäislomat. Mummola on rintamamiestalo, jonka pappani rakensi sodan jälkeen kylän miesten kanssa. Pappa pystyi vaikka mihin, vaikka papalla oli puujalka. Pappa oli astunut sodassa miinaan ja jalka oli jäänyt rintamalle.
Vielä tuohon aikaan mummolassa asuivat äitini vanhemmat, mummo ja pappa, sekä äitini kaksi nuorempaa veljeä, jotka hoitivat tilanpitoa pitkälti kahdestaan. Toki mummo ja pappa vielä tuohon aikaan tekivät paljonkin maatilan töitä, kun jaksoivat.
Mummolassa kasvatettiin heinää ja viljaa eläimille. Mummolassa oli tuohon aikaan lehmiä ja vasikoita. Ja kissoja ja koira. Koiran nimi oli Söpö ja se todella oli maailman kiltein ja söpöin karvakuono. Söpö on kuvassa noin viisivuotias. Söpö oli sekarotuinen tyttökoira, siinä oli varmasti paljon lapinkoiraa, kun oli sellainen karvaturrikka. :) Söpö lopetettiin aikoinaan kunnioitettavassa 12 vuoden iässä, eli se sai elää pitkän ja ilmeisen onnellisen elämän mummolassa. Se on jäänyt mieleeni yhtenä parhaimmista (eläin)kavereistani. Söpö oli aina rauhallinen ja rakasti lapsia kovasti.

Muistan mielessäni ihan tarkkaan kukkapenkin joka on kuvassa takanani. Särkynyt sydän oikealla, lähimpänä rappusia. Se kukki joka kesä upeasti. Keskellä joka vuosi samettikukkia ja petunioita. Kun katson kuvaa, kukat ovat juuri niin kuin muistinkin.

Tänä kesänä menen taas mummolaan, pitkästä aikaa. Mummo on elossa, mutta asuu kirkolla. Pappa kuoli jo kauan aikaa sitten. Myöskin nuorempi enoni, joka jäi jatkamaan tilanpitoa kuoli äkillisesti monta vuotta sitten. Mummola oli ulkopuolisella vuokralla useamman vuoden enoni kuoleman jälkeen. Nyt talossa on taas "omaa väkeä." Enoni leski asuu mummolassa. Hän on sydämellinen ihminen, josta olen aina tykännyt kovasti. Olen onnellinen, että mummola ei ole tyhjillään. Taloa on remontoitu ja pidetty kunnossa. Olen tästä tavattoman onnellinen. Jos mummola rapistuisi, häviäisivät rakkaimmat lapsuusmuistoni samalla.

Laitan haasteen eteenpäin seuraaville blogeille:

Tuulenpesä

Tuulen tie

Myllykylän perhe

Ahdin tila

Kivaa viikonvaihdetta kaikille! :)