sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Jotain ihmeellisiä villiintymisiä



Kevään tullessa eivät värit suinkaan huushollistamme ole vähentymässä, päinvastoin. Elän väreistä, saan niistä voimaa ja iloa. Keittiössämme on ollut kovasti värikylläistä koko talven; oranssia, punaista ja keltaista. Nyt värit ovat vaihtumassa, keittiö on muuttumassa vaaleanpunaisemmaksi ja pinkiksi...
Nyt kuitenkin vitamiinipommi luvassa kuvien muodossa. :)



Myös koruissa olen aina suosinut kirkkaita värejä. Hiuksetkin ovat olleet useammin kuin pari kertaa paloauton punaiset. Nyt on palattu taas tummempaan väriin.



Joku mielenhäiriö (tai vanhuus) on selvästi myös iskemässä minuun. Olohuoneen melko vaaleaan yleisilmeeseen on livahtanut turkoosia. Turkoosi on ihana väri, mutta olen alkanut KIINNOSTUNEENA tarkkailemaan myös SINISTÄ! Ja kaikki minua vähänkään tuntevat tietävät, että en pidä sinisestä! En pidä, en!! Kuitenkin se näyttää yllättävän hyvältä... Minusta on olemassa sinisiä ja punaisia ihmisiä. Olen AIVAN SELVÄSTI ollut aina PUNAINEN ja ORANSSI mutta myös VIHREÄ ihminen. Ja nyt siis puhutaan ihan puhtaasti vaan väreistä, näin vaalien alla. ;) Nyt olen selvästi lipsumassa myös siihen SINISEEN. Jotain villiintymistä on ihan selvästi ilmassa. Johtuu varmaan keväästä.






Kiitos kaikille ihanille jotka kommentoitte edellistä postausta, teette päivästäni aina paremman! :)
Kivaa ja keväistä viikon alkua jokaiselle lukijalle!

5 kommenttia:

  1. Minua myös vaivaa samainen mielenhäiriö; olen aina ollut "sininen ihminen", punaista olen sietänyt ajoittain, mutta vihreä ei ole ollut ollenkaan mun juttu! Mutta nyt on iskenyt joku outo mielenhäiriö, vihreää pitää olla joka paikassa, kotona, vaatteissa...!

    Mukavaa alkanutta viikkoa sinulle! :)

    VastaaPoista
  2. He he, no jotain nyt on siis tapahtumassa, onneksi muillekin kuin vaan miulle! :D

    Kerran yksi tosi sininen ihminen sanoi miulle, etten ole vielä tarpeeksi vanha siniselle. Ja hän omasta mielestään siis ilmeisesti oli. Nyt se ikä alkaa näköjään olla sopiva. Olen siis ilmeisesti tarpeeksi vanha, sinisellekin. :D

    Mutta tuo on jännä juttu, miten noi jotkut värit on "omia" ja jotkut taas ei yhtään. Ja näköjään mieli sitten kuitenkin muuttuu jossain vaiheessa.

    Kivaa viikkoa myös siulle, Tuuletar!

    VastaaPoista
  3. Mulla oli niin, että nuorempana pidin sinisestä sisustuksessa -en muuten. Sitten aloin inhota koko sinistä. Punainen on niin mun juttu. Nyt kuitenkin esim yhteen tatuointiin annoin laittaa häivähdyksen turkoosia.. Pidän turkoosista muilla!Ja meidän pojat pukeutuu paljon siniseen, se ei minua häiritse. Mutta kuten minut tunnet, niin esim pukeutumisessa itse en kauheasti värejä käytä ;)

    VastaaPoista
  4. Terttuli, kyllä, näin on! :)
    Mie oon ihan hulluna punaiseen ja oranssi on kanssa tullut jo monta vuotta sitten mukaan. Ei niinkään vaatteissa, mutta sisustuksessa ja asusteissa. Ja ne miun musta-punaiset hiukset, muistatako? WAU! Ne oli mageet... 8)
    Turkoosi on kanssa miulle aika uus tuttavuus, mutta pidän kovasti siitä. Varsinkin kesällä joku turkoosi paita tai toppi on ihana ja näyttää ruskettuneella tosi hyvältä.

    Psst... Mie niin ootan viikonloppua!!! :) Sit nähään!

    VastaaPoista
  5. Olipas ihanan värikäs kuva-postaus! Minäkin pidän niin punaisesta ja ruskeasta, sininen ei ole yhtään minun väri. Mutta saattaahan sen aika vielä tulla :) Minullakin on ollut liekinpunainen tukka välillä, mutta nyt olen lakannut hiuksiani värjäämästä ja täytyy myöntää ettei tämä oma punaruskeakaan ole paha...

    VastaaPoista

Ilahduta päivääni, jätä pieni merkki käynnistäsi!