Tammikuu se huristeli ohi ihan vaan tuosta noin ja elämä tänä vuonna vaikuttaa ihan yhtä tavalliselta kuin edellinenkin. Isännän synttäreitä vietettiin muutaman ystävän kanssa viime viikon lopulla, muuten ihan peruspuurtamista kuuluu meidän arkeen.
Heti vuodenvaihteen jälkeen taas kaksi kanastamme lätsähtivät lätyiksi pesiinsä hautomaan. Sanon taas, koska tipuja on tullut marraskuun jälkeen tasaiseen tahtiin koko ajan. Nyt taitavat laskujeni mukaan olla vuorossa tiput numero kuusi tänä talvena, kohta (noin viikon päästä) samanmoisia on tiedossa lisää naapurin kanaselle.
Nyt vielä pesässään munien päällä kykkivä Kaiku onkin aikamoinen kana, rodultaan chabo (Japanese Bantam) joka kuoriutui meillä lähes tasan vuosi sitten, 27.1.2012, isännän syntymäpäivänä. Kaiku alkoi munimaan nipinnapin viiden kuukauden iässä viime keänä, siitä viikon päästä alkoi hautomaan ensimmäistä kertaa (tuloksena kaksi tipua) toisen kerran marraskuussa (taas tuloksena kaksi tipua joista toinen on edelleen elossa) ja nyt siis juuri yhden vuoden täytettyään Kaiku saa kohta kolmannet tipunsa huollettavakseen. :) Aikamoinen täti!
Tässä kuvasatoa toissapäivänä kuoriutuneista Kielo-kanan tipuista. Ihmetelkää ja ihastelkaa!
Eilinen myräkkä on pistänyt lapion heilumaan ja lumikolan huiskimaan aika tavalla. Olin jotenkin (negatiivisuus kunniaan!!) varautunut aivan järkyttävään kaaokseen, mutta ilokseni lunta ei ainakaan meille ollut tullut ihan niin paljon kuin (pelkäsin) odotin. Onhan sitä toki, joihinkin paikkoihin on tuiskuttanut puolisen metriä, mutta tämänpäiväinen suojakeli kyllä humpsautti lumenpintaa huomattavasti alemmas.
Tasaisen harmaiden päivien piristykseksi ostin rinsessahevoselle oikein silmiä kirvelevän pinkin riimun. Näkee hämärässä riimun loiston perusteella missä tumma hevonen luuraa tarhassaan.
Loppukevennykseksi (vaikka ratsastaja ei kevennäkään, istua tönöttää paikoillaan) kaivoin ensilumien aikaan napatun kuvan, jossa reipas RouvaRatsastajaKissa on hommissaan. :) Nemi tykkää köllötellä ja istuksia joskus Solindan selässä, ratsuksi kelpaa vain ja ainoastaan Solinda. Lieneekö syynä leppoisa ja rauhallinen luonteenlaatu vai leveä ja turvallinen selkä, vaiko molemmat?
Mukavaa ja leppoisaa loppuviikkoa kaikille!
Olipas hyväntuulinen postaus, kiitoksia!
VastaaPoistaKyllä eläimet teillä viettävät mukavaa elämää.
Tästä on hyvä ponnistaa rankkaan työpäivään.
Kiitos, meidän ihmisten homma on yrttää tehdä eläinten olot mukaviksi. Varsinkin talviaikaan täytyy yrittää järjestää virikkeitä sisällä majaileville asukeille, kanoille ja pupuille. Isot kanat päästän leutoina päivinä tallin puolelle tepastelemaan, chabot joutuvat olemaan kanalassa tipujen takia, ne kun ovat niin kovin herkkiä kylmälle ja vedolle. :)
PoistaKaikenlaista nakerrettavaa ja naposteltavaa vien sisällä olevien viihdykkeeksi normaalin ruoan lisäksi, pupuille pajunoksia ja näkkileipää, kanoille heinää ja kerppuja virikkeiksi.
Olipa hyväntuulinen postaus, kiitos siitä!
VastaaPoistaEläimet elävät teillä mukavaa elämää.
Hih, mikä ratsastajakissa teillä :D Ei varmaan kovin tiukoin kynsin pidä kiinni, kun heppa noin lepposan näköisesti..
VastaaPoistaMiten usein kanat muuten vois saada tipuja vuodessa?!
Ei Nemi kynsillä roiku, ihan nätisti sitten pyytää pois, kun haluaa, taikka hyppää itse. :) Meillä oli ihan hassu yksi kissa joskus, se oikein selällään pyöriskeli juuri tämän hevosen selässä, nautiskeli tietysti karvaisen ja lämpöisen kaverin läheisyydestä. Välillä tipahtikin, kun niin innolla kiehnäsi, mutta putosi tietysti jaloilleen-niinkuin kissat aina. :D
PoistaMeillä tiput saavat olla emojensa kanssa ihan isoksi asti, taikka ainakin kolmen -neljän kuukauden ikään. Sitä ennen harvoin tipuja edes myyn, miusta on tärkeää, että ne saavat oppia parvessa sosiaalisia suhteita. Yleensä emot alkavat vieroittaa tipuja itsekin tuossa iässä eli jos näin laskee, niin noin kolmet-neljät tiput vuoteen saattaisi kana tehdä. :) Joskus jotkut ovat niin läheisiä tipujensa kanssa, että vaikka niillä on uudet tiput, huolivat ne edellisiäkin vielä siipiensä alle suojaan. <3 Näin meillä teki Elviira-kana, pikkutipun kanssa siipien alla lymyili jo isoksi kasvanut Hattara, Elviiran tipu edellisestä poikueesta. :)
Ja vielä lisäyksenä: Kaiku-kanan tipun otti hoiviinsa Klaara-kananen omien tipujensa rinnalle, niinpä Kaiku pääsi taas vauvantekopuuhiin nopealla aikataululla! ;)
PoistaOnpas hauska ratsastaja :). Olenkin joskus miettinyt, että menisikö kissa hevosen selkään ja sietäisikö hevonen sitä... Näköjään :).
VastaaPoistaKyllä vaan, tiedän ratsastavia koiriakin. :) Jos kissat ovat läheisiä kavereita hevosten kanssa, eivätkä niitä pelkää, ne ihan mielellään pötköttelevät ja istuksivat kyydissä. Meillä tällaisia ratsastajia on ollut ennenkin. :)
PoistaIhania kuvia ja suloisia tipuja. Raidallinen ratsastaja on huippu ihana. Pääseekö se maasta hyppäämällä selkään?
VastaaPoistaNemi keikkuu aika usein miun olkapäillä tallilla (varsinkin jos maa on märkä :D ) ja kun olen sopivasti hevosen vieressä, se loikkaa kyytiin. Ei kissa oikein ilman kynsiä noin korkealle pääse kiipustamaan ja Nemi tietää, että isoja kavereita ei saa raapia. :)
PoistaIhania tipuja :) Meillä pollet ei hyväksy vapaamatkustajia vaan kissat on saaneet kyytiä :)
VastaaPoista:D Kaikille ei siis kissakyytiläinen kelpaa! Monta heppaa tiedän, joiden selässä kissat saavat pötkötellä, mutta eihän kaikki kissatkaan tykkää hevosista. ;)
PoistaMuuten karvat ei meillä vielä pöllyä vaan blogissani on sinulle jotain :)
VastaaPoistaKiva blogi! Itseäni kiinnostavia aiheita,tietysti :)
VastaaPoista