Synttärijuttuja

Pikkuiseni täytti tiistaina neljä vuotta. Miten aika juoksee niin kamalan nopeasti?? Vastahan se oli pikkuinen käärö ja sitten opetteli kävelemään ja puhumaan...

Lala-kissan kanssa. Kanelilla ikää reilu vuosi.

Nyt meillä asuu napakka ja määrätietoinen pikkuneiti. Prinsessa. Ihan pikkiriikkisen hemmoteltu, mutta ei kuriton. Ehkä joskus hyvin harvoin saattaa käydä niin, että kuopuksemme saa jotain helpommalla pelkästään sen takia, että on pienin. Meidän pikkuinen. Iltatähti. Kuopuksen haluaisi pitää pitkään pikkuisena, kun tietää, että pieniä ei enää tule enempää.



Melkein nelivuotias.



Hilma-kanan kaveri.

Martta Kaneli Kuunsäde. Tähän maailmaan meinasi sinulla olla niin kiire, että halusit syntyä neljä kuukautta ennen laskettua aikaa. Onneksi et silloin vielä tullut. Olit hädin tuskin vain puolen kilon painoinen pikku rääpäle ja olisit tuskin jäänyt henkiin. Hätä pienestä ihmisen taimesta oli kova kun makasin sairaalassa täydellisessä liikkumiskiellossa, molemmissa käsissä tippa, ensin Mikkelissä ja sitten Kuopiossa. Aloit kuitenkin viihtyä vuokra-asunnossasi niin hyvin, että tulitkin maailmaan vasta kaksi viikkoa lasketun päivämäärän jälkeen. Pienenä ja täydellisenä, kymmenen pisteen suloisena vauvana.

Pimut lähdössä kylille... ;) Kaneli 3v. ja Nemi-kissa.



Lammaspaimen, ikää 2v.

Kanelissa on paljon ihailtavia luonteenpiirteitä, pieni neiti on aivan selvästi taiteellinen ja kädentaidot on pantu merkille päiväkodissakin jo monta vuotta sitten. Hän on myös verbaalisesti lahjakas ja hyvin temperamenttinen, mutta lauhtuu hetkessä. Kaneli on eläinten parissa kuin kala vedessä. Mistä liene johtuu... ;) Minusta tuntuu, ja tietysti toivon kovasti, että napakka pikkuihminen osaa pitää puolensa elämässä mutta myös rakastaa ja kunnioittaa lähimmäisiään, sekä ihmis-, että eläinystäviä.

Kiitos että saan olla noin ihanan pikkuprinsessan äiti! <3

Kaneli 4v.