Kiteen reissu meni mahtavan hienosti! Samalle päivälle tietenkin tungin muutakin toimitettavaa, kun Pohjois-Karjalan suuntaan kerran olimme matkalla: kääpiökukko Kustaa kulki mukanamme Kiteelle, samoin viisi Kiuruvetistä kananuorikkoa. Kustaa lähti Joensuun suuntaan ja Kiuruvetiset Hirnakalle! :) Olipa hauska nähdä nenätysten blogimaailmasta "tuttua" ihmistä ja perhettään! Ja sellaisen koiruuden tein, ettei tapaaminen jäänyt viimeiseksi; tungin kanat pupuhäkkiin (jotta niillä olisi toimivampi ilmastointi kuin pahvilaatikossa, päivä oli helteinen) ja sillä varjolla sain houkuteltua Hirnakan vastavierailulle meille, palauttamaan pupuhäkkiä! Vaikka eihän tuota nyt kummemmin tarvinnut houkutella... ;) Nyt olen tilannut jo "täytettä" pupuhäkkiin kunhan ehtivät meillepäin jossain vaiheessa.
Mummon 85-vuotisjuhlia vietettiin mökkirannassa, kivalla porukalla ja ilman suosiessa. Meitä serkuksia, mummon lapsenlapsia, oli paikalla mukavasti, samoin meidän lapsia. Päivänsankari nautti silminnähden päivästä ja oli ihana nähdä rakasta mummoa pitkästä aikaa. :) Muutamaa serkkua näen useammin, muita sukulaisia todella harvoin, nyt oli mukava jutella kuulumisia monen vuoden edestä.
Meidän perhe jäi mökille yöksi ja täytyy sanoa, että ainakin auringonlasku oli varmaan tilattu ihan meitä varten! Pitkään ihailtiin mailleen painuvaa oranssinpunaista aurinkoa ja nautittiin leppoisasta kesäillasta keskellä kauneinta Karjalaa.
Sauna, mökki, järvi ja henkeäsalpaava auringonlasku, sillä hetkellä en osannut mitään muuta toivoa!
Seuraavana päivänä kotiin ajellessa poikkesimme vielä isäni luona, joten sukulaiset tuli viime viikonloppuna kierrettyä mahdollisimman tehokkaasti!
Silkkisekoitustiput kasvavat silmissä. Kaikki viisi ovat hauskoja ja oikein reippaita lapsosia. Viimein uskalsin päästää ne ulos, sitä ennen jouduin tuplaverkottamaan ulkoaitauksen, etteivät piipertäjät juoksentele pitkin pihoja (siis suoraan kissan tai variksen suuhun...).
Tipuset ovat yhtä pöyheitä kuin pölyhuiskut ja tuntuvat pöyhistyvän vaan koko ajan enemmän. :D Odotan näistä aika hauskan näköisiä, kunhan nyt kasvavat vähän. Elviira-äiti on hyvin ystävällinen, eikä pörhistele yhtään, vaikka tipusia pidetään välillä kädessäkin. Joskus kanaemot ovat niin suojelevia, etteivät päästä tuttua hoitajaakaan tipujen lähistölle, vaan hanakasti käyvät käteen kiinni. Nim. kokemusta on... ;)
Viiriäisparven uudet asukit ovat kotiutuneet hienosti. Vaikka porukka lisääntyi huomattavasti, nämä vaivattomat pikku piipertäjät eivät ole lainkaan työläitä hoitaa ja vievät vähän tilaa, eli työmäärä ei näiden myötä päässyt kyllä juurikaan kasvamaan. Ja kunhan nämän nuoret viirut aloittavat munintansa, pääsemme herkuttelemaan pikkiriikkisillä viiriäisenmunilla vaikka joka aamu!
Kaikki tutut ovat varmaan jo kurkkuaan myöten täynnä näitä tipujuttuja, mutta PAKKO vielä jatkaa...
Perjantaina ja lauantaina kuoriutuivat maailman suloisimmat ja pienimmät tiput! <3 Chabo-kanamme Kaiku hautoi antaumuksella kolme viikkoa ja tuloksena oli kaksi tulitikkuaskia pienempää tipua. Chabo on kääpiökanarotu ja aikuinen chabokana painaa noin 500g, kukko noin 600g. Kaiku aloitti munimisen viiden kuukauden iässä ja viikon verran munittuaan aloitti hautomisen, melkoinen tehotyttö siis kyseessä! Kaiku on itsekin meillä kuoriutunut ja kanan hautoma ja hoitama, tällaiselle kanalle kehittyy voimakkaampi hautomisvietti ja ne hoitavat tipujaan suurella rakkaudella.
Tästä kuvasta saa jonkinlaista käsitystä chabojen munien koosta. Vasemmalla on silkkikanan muna, ei hirveän suuri, kaupan munia jonkinverran pienempi. Keskellä on Kaiku-kanan munima muna ja tuollaisesta tiput ovat tupsahtaneet. Oikealla tietysti sitten viiriäisen muna. Viirun tiput ne vasta pieniä ovatkin! Niitä meillä ei ole ollut. Vielä.
Elokuu se tulla tupsahti. Kaikenlaista satoa alkaa kerääntymään, marjoja, sieniä, vihanneksia... Oikeastaan ihan kivaa, vaikken niin syksyn tulosta riemuitsekaan. Lämpöä ja aurinkoa ja oiiiikein pitkä syksy olisi tilauksessa! :)
Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille teille ihanille!
Ja uusille lukijoille: sydämellisesti tervetuloa!
Kylläpäs nuo tipuset on sitten suloisia :)
VastaaPoistaNiinhän ne on! En kyllä koskaan kyllästy seurailemaan niiden touhuja! :) Niinkuin en muidenkaan eläinlasten.
PoistaSamat sanat, eli: kyllä jaksetaan tipujen kuulumisia lukea ja katsoa.
VastaaPoistaHyvä juttu!! :D Joskus tuntuu, että näiden "vauvojen" kanssa menee ihan höperöksi eikä kanssakulkijat oikein jaksa niistä samalla lailla innostua. ;) Mutta näiden kasvamista on kiva seurailla ja tulevaa väriä arvailla. Varsinkin risteytyksistä saattaa tulla vaikka miten hassuja kunhan vähän saavat kokoa lisää.
PoistaIhania tipuja! Meillä kanaton kesä jatkuu ja täytyy sanoa, että ikävä on. Silkkikanoista olen vuosien varrella haaveillut, mutta meillä kanat joutuvat talvella olemaan aika kylmässä, joten en ole niitä ottanut. Kestävätkö risteytykset paremmin kylmää, juuri ja juuri plussan puolella pysyvää?
VastaaPoistaKanat on kyllä niin mahtavaa sakkia, mie suunnittelen jo pienimuotoista kanakasvatusta, kun nuo näyttävät hautovan niin hyvin. Ja tietysti lisäavuksi voisi väsätä vaikka hautomakoneenkin... ;)
PoistaKaikkein parhaiten kylmää kestävät maatiaisrodut, vaikkapa nuo ihanat Kiuruvetiset. Silkit ja kääpiörodut tarvitsevat talveksi huomattavasti lämpöisemmän tilan, maatiaiset eivät hätkähdä pientä pakkastakaan, kunhan eivät joudu sellaisessa pitkään olemaan, muutama aste plussalla riittää niille hyvin.
Miulla oli viime talvena kanala/pupulassa jatkuvasti yli +10 astetta lämmintä ja kun tipuja kuoriutui, nostin lämmön viiteentoista asteeseen. Lisälämpöä tirpoille oli antamassa vielä lämpölamppu. Varmaan riippuu vähän ristetyksestä, siis että mitä rotuja sisältää, kuinka kestää kylmää. Silkit on aika huonoja kestämään kylmyyttä ja sadetta ne eivät siedä myöskään yhtään.
Kotonani on ollut kanoja ja tipuja moneen otteeseen vuosien varrella, ja aivan ihania otuksiahan nuo ovat. :) Meillä oli joskus sellainen pieni sukkajalkakukko (en ole pysynyt perässä, mitä rotua..?:)) joka oli kropaltaan ehkä puolet kanojen koosta, mutta piti eukot tasan tarkkaan jöössä. ;)
VastaaPoistaPienet onkin monesti oikein tomeria ja reippaita. Ja pienillä kukoilla on monesti ego kyllä kohdillaan! :D
PoistaMeillä on noita kääpiökanoja ja -kukkoja ja isompia rotuja myöskin. Kalkkunoiden tultua minikanat olivat tosi topakkana ja nokkaisivat äkäisesti, jos verkkaiset ja suuret kalkkunat eivät älynneet väistyä heidän tieltään. :)