Mihin jäinkään...

Taas (kas kummaa) on vierähtänyt tovi jos toinenkin edellisestä postauksesta. Hommat tuntuvat kasaantuvan ja välillä melkein kaatuvan päälle tai hyökkäävän kulman takaa.
Sateinen syksy vaihtui talveksi tänään oikein rytinällä, iltapäivästä alkanut lumisade on ollut niin sankka, että lunta on kerääntynyt paikoin lähes puoleensääreen. Kova tuuli on hankaloittanut töiden tekoa ja autolla liikkuminen on hitaampaa. En ole mitenkään riemuissani talven tulosta, niin kovasti se hankaloittaa kaikkea, mutta pakkohan se on "kärsiä" kun täällä kylmässä pohjolassa sattuu asumaan. ;)

Pimeää on, mutta lumi ja kynttilät valaisevat.

Mutikainen, pikku-kulta

Lampaatkin tulivat viimein kotiin. Koko kesän ne viettivät kahden vuohirouvan kanssa ystäviemme luona pusikoiden raivaushommissa. Varsinkin pässi-Mutikaista minulla oli kova ikävä, suuri sydänystäväni tuntui olleen ihan yhtä ikävissään. Voi sitä määkimisen ja pusuttelun määrää, kun pääsivät viimein äidin helmoihin takaisin pyörimään!
Tänä aamuna lampaat villiintyivät jotenkin alkavasta myrskystä, ne olivat ulkoistaneet itsensä tarhasta ja suu auki katsoin olohuoneen ikkunasta, kun Maija ja Mutikainen päästelivät pitkin tallin pihaa minkä sorkistaan pääsivät. Aloin tallille juostessa jo nauraa; melko paksussa kunnossa olevat lampaat vetivät sellaista loikkaa tallia ympäri, Maija edellä ja puuskuttava ja hieman haluton miehensä Mutikainen perässä. Onneksi nämä herrantertut ovat äärettömän kesyjä ja ihmisen kavereita, rapisevan leipäpussin perässä ne kiipeävät vaikka puuhun. Minut nähdessään ne tulivat heti pummaamaan leipää ja kipittivät hyvässä ojennuksessa talliin ja siitä omalle puolelleen.

´Hilma-mummeli

 

Myös rakas Hilma-kanani tuli muiden kesäpaikoissa olleiden kanojen kanssa talveksi kotiin. Hilma on aina erottunut muista kanoista luonteensa puolesta, kun on kovin ihmisten perään ja kova "höpöttämään." Hilma järjesti kunnon yllätyksen kotiinpaluun kunniaksi; alkoi munimaan! Hilma on ollut jo ainakin yli vuoden kokonaan munimatta ja on jo kuusivuotias. Mahtoiko mummokana olla niin iloinen kotiinpääsystä, vai mikä lie ollut syynä tähän aktiiviseen munantuotantoon. :)

 

Mummonhommia Hilmalla riittää kanalamme täyttyessä tipuista. Nyt jo viides kana hautoo, neljällä muulla on tipuja. Ovat kotkottajat taas ajan valinneet... Vähän aikaisemmin syksyllä olisi ollut kaikille parempi tehdä näitä tipuvauvoja, mutta kaikki ovat hengissä selvinneet jo useita viikkoja ja kanalassa lämpö pysynyt ihmeen hyvin kymmenen asteen tuntumassa ilman lämmitystä. Nyt kun keli viileni näin radikaalisti ja tuli kunnon pakkaset, on varmaan pakko laittaa jo patteri siipiveikoille lämmikkeeksi.

 

Elviira ja vauva

 

 

Vieno

 

Kalkkunat kasvoivat kesän ja syksyn aikana valtaviin mittoihin. Muutama viikko sitten ne laitettiin pakastimeen. Teuraspainot olivat 12 kilon luokkaa molemmilla, siis siivottuina. On siinä kyllä jouluna syömistä kerrakseen...

Kaikkiaan tämä kalkkunakokeilu oli todella hauska, eikä varmasti jää viimeiseksi. Tykästyin näihin "kauniisiin" lintuihin oikein toden teolla, vaikkakin loppua kohti ruoan menekki ja toisaalta kikkareen määrä oli jotain täysin käsittämätöntä... Kalkut olivat hyvin ystävällisiä, uteliaita, mutta myös hälyyttivät heti, jos joku vieras ihminen ilmaantui tallin pihaan. Kovasti olivat joka touhussa mukana eikä sellaista asiaa ollutkaan, missä he eivät olisi ilmaisseet mielipidettään. Loppuaikoina huomasi, että näitä lihakalkkunoita ei ole tarkoitettu kovin pitkäikäisiksi, jalat alkoivat olemaan jo aika heikot, kun sellaista ruhoa kannattelivat. Jalkaongelmat taitavat näillä olla se heikko kohta, olen kuullut.

Ensi kesänä uudet kalkkunat, ja ehkä muutama enemmän. 

 

 

 

Ihanaa viikonloppua, ystävät!