Joulukalenterin 10. luukku

Minulla ei enää ole lapsuudenaikaista vanhaa enkelikelloa olemassa. Kaupasta löysin tällaisen porokellon, joka ei kylläkään kilkata (hyvä!) mutta pyörii kynttilän lämmössä.
Sattuneesta syystä kaikki porojutut ja -joulukoristeet on tosi pop meidän perheessä ja niitä haalitaan sieltä sun täältä, jos joku kiva osuu kohdalle.
Ostin myös valkopunaista poro-lahjapaperia tämän vuoden lahjoihin. Poroaiheisia joulukorttejakin lähtee matkaan useita.

Porokelloa katsoessa tulee jotenkin levollinen olo. Siinä se pyörii nyt ja joulun jälkeenkin, vaikka ihan kaikkea en ennättäisi saada tehtyä jouluksi. Viheliäinen kolme päivää kestänyt iskias on myös kummasti jarruttanut menoa ja hirsityömaalle en tänä aamuna lähtenyt vaan jäin pyörimään kotiin särkylääkkeiden voimin.
Eilen kivusta huolimatta raahasin itseni hevosen selkään, en tiedä oliko se hyvä vai paha, aina ennen ratsastaminen on tuonut helpotusta selälle, mutta tänään tuntuu huonolta, vaikka eilen luulin vanhan keinon tepsineen.

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille, pysykää terveinä! <3