Tekisi mieli vetää peitto korville ja vuodattaa ämpärillinen kyyneleitä. Nousta vasta sitten, kun on ihan tyhjä ja jaksaa nähdä tässä elämässä jotain valoisaakin.
Parhaat lohduttajatkaan eivät voi lohduttaa.
Ehkä avaudun asioista täällä joskus. Taikka sitten en.
Jaksamisia ja virtuaalinen voimahalaus sinulle!
VastaaPoistaKiitos Minna!
PoistaJaksamisia ja virtuaalinen voimahalaus sinulle!
VastaaPoistaOlet mielessä.
VastaaPoistaKaiken lisäksi, kun synkät asiat kasautuu, niitä ei ole edes helppo alkaa eritellä ja järjestellä; ne ovat vain ankeana, mustana massana mielen päällä.
Eikä paljoa sitä massaa pehmitä pehmeä turpa tai auringon lämpö.
Kun aikaa, armoa ja lohdutusta on kulunut tarpeeksi kauan, ne asiat väistyy ja helpotus pääsee tilalle.
Kun sitä odotellaan, tarvitaan rohkeutta, voimaa ja uskoa huomiseen.
En lohduta, muistutan vain siitä, että me puolitututkin ja hyvin kaukaiset ihmiset, rukoilemme enkeleitä mukaan päiviin ja päätöksiin, jokaiselle askeleelle.
Kiitos Sirkku! Sanasi todella helpottavat, juuri tuo iso musta massa, pimeä ja synkkä sekasotkuinen möykky painaa mieltä, hartioita ja rintaa. Nyt on jo vähän parempi, tavallaan. Vaikka ikävä on kova joka päivä ja itkettää, niin joskus, jonakin päivänä tajuan, että joitakin ratkaisuja ei voi vaan valita, ne on pakko tehdä. Koska se on vaan niin. Aina ei ole vaihtoehtoja.
PoistaOnpa ikävää, että sinun kevääsi on lähtenyt huonosti liikkeelle! Myötätuntoisia ajatuksia täältä Ruusupensaan takaa.
VastaaPoistaKiitos Pirkolle! Tämä on asia, joka ei siirtämällä muuksi muutu, parempi nyt, kuin venytellen ja vanutellen... Kyllä täältä noustaan. Jossain vaiheessa. :)
PoistaMonta kyyneltä on pyyhitty hevosen lämpöiseen kylkeen ja osa on valutettu pitkin lampaiden poskia :( halaus sinulle ja voimia tähän päivään ja sen vaatimiin arjen askareisiin....
VastaaPoistaNiin sitä on tullut tehtyä. Vaikka nyt ei ole enää lammaskavereita, joiden pehmeään villaan voisi pään painaa ja saada lohdutusta. Se tässä on muunmuassa yksi ison surun aihe.
Poista