Kana keittiössä

Kyllä, näitte ihan oikein. Minulla on kananraato tissien välissä. Vaikka kyllä se tuossa vielä eli, juuri ja juuri.

Toissapäivänä tavoitin Hattara-kanasen samasta paikasta missä se oli aamulla kyyhötellyt. Silloin se vielä tarkkaili ympäristöään enkä nykinyt sitä sen ihmeemmin, ajattelin sen vaan lepäilevät tyytyväisenä pehkujen päällä.
Lepäily oli iltapäivällä jo sitä luokkaa, että Hattaran silmät olivat kiinni ja se hengitti enää harvakseltaan ja hengitys rohisi kovasti. Heltta oli jääkylmä ja kupu täysin tyhjä, kana oli pahasti kuivunut. Ei hyvältä vaikuttanut. Punnitsin muutaman minuutin, että taitanko siltä niskat nurin saman tien ja päästän sen kärsimyksistään vai alanko yrittämään elvytystä.

Asettelin kuitenkin pikkukanasen paidan ja hupparin väliin, takin alle, kuskasin hevoset ripeästi sisään kanan kyyhötellessä rintaani vasten ja kiikutin sairastavan ystäväni kotiin kiireen vilkkaa. Juotin Hattaralle lämmintä hunajalla terästettyä vettä josta se ihme kyllä vähän virkosikin. Pari-kolme annosta hunajavettä tunnin aikana piristi kanaa niin paljon, että se availi silmiään ja katseli ympärilleen. Voimaton se oli, eikä lainkaan yrittänyt pyristellä pois tissinvälihoidosta vaan tyytyväisenä, joskin vielä kovin nuupallaan se nökötti hupparini sisällä.

Kun kana alkoi olla kunnolla jo tässä maailmassa, siirsin sen dunaan ja asetin keittiön nojatuoliin. Tästä sain tarkkailtua sen vointia koko ajan. Kana ihmeeksemme alkoi piristyä pikkuhiljaa, se jopa kotkotteli vähän ja päästin sen keittiön lattialle hetkeksi jaloittelemaan.

Hattaralle ei maistunut ruoka, eikä se jaksanut kävellä kuin muutaman askeleen. Laiton kanan takaisin dunaan huilaamaan.

Täytyy sanoa, että hoito oli kyllä ensiluokkaista ja kovin potilasta yritettiin piristää. Koko perhe eli mukana kanasen hoidossa ja Kaneli piirsi Hattaralle Parane pian-kortin, lauloi ja esitti jopa tanssinäytöksen. :D

En itsekään olisi uskonut, että jo kuoleman kielissä ollut pahasti kuivunut eläin voi toipua, enkä hurrannut vieläkään, vaikka Hattaran vointi parani hetki hetkeltä.
Seuraava yö näyttäisi, mihin suuntaan pienen kotkottajan vointi kääntyisi.

Eilen aamulla töihin lähtiessä Hattara oli virkeä, kotkotteli ja jopa nokkaisi minua, kun asettelin sen alle lämpötyynyä.
Iltapäivällä töistä tullessani Hattara oli laittanut dunassa kaikki hyrskyn myrskyn. Ruoka- ja juoma-astiat olivat nurin ja purut heitelty seinille ja lämpötyyny viskattu nurkkaan. Pieni kana oli siis toipunut! Terävä nokkaisu käteen ja tomera potpotus kertoivat, että hengissä ollaan ja hyvissä voimissa kaiken lisäksi, kun nostin pienen ystäväni syliini.
Hattara pääsi uudelleen kokeilemaan keittiön lattialla pyörähtelyä ja touhukkaasti yritti kuopsutella parkettia, nokki kaikkea mahdollista ja suki tomerasti itseään. Helpotuksen huokaus, kana oli täysin ennallaan! Kanelin tarjoillessa leivänmuruja Hattaralle se söi hyvällä halulla ja lopulta... väänsi mojovan läjän lattialle. ;)

Olin suunnattoman helpottunut. Kyseessä ei ollut mikävaankana, vaan Hattara.

10.7.2012 Hattara ja sen neljä sisarusta kuoriutuivat tallin pihalla olevassa kesäkanalassa. Hattara oli joukon pienin ja ainoa keltainen tipu. Muut olivat maaoravan värisiä, raidallisia. Pieneksi Hattara on myös jäänyt, kääpiökanan kokoiseksi ja hurjan suloinen valkoinen pikkukana herättää aina huomiota, kun meillä joku käy kanoja katsomassa. Kaiken muun lisäksi Hattara munii vaaleanvihreitä pikkumunia. :)

Yllä olevassa kuvassa Hattara on päivän ikäisenä Elviira-äidin ja yhden sisaruksensa kanssa. Hattara siis vasemmalla.

Nyt kun Hattara on palautettu takaisin kanalaan, jatkuu miun hoivahommat; Kaneliin nousi mahdottoman korkea kuume viime yönä. Aamulla mittasin tytöltä 39,5 asteen lukemat, eli tosissaan kipeänä ollaan täällä. :/
Äidin kiireet siis jatkuvat potilaiden parissa...

Teille kaikille ihanille haluan toivottaa kuitenkin:

... ja sitä meilläkin vietetään, meillä on tänään myös hääpäivä. :)