Satoa jos jonkinlaista

Sormet syyhyten juoksen pitkin metsiä harva se päivä. Vuosi vuodelta tulen jotenkin hullummaksi tuon marjastamisen ja etenkin sienestämisen kanssa. Tai siltä ainakin tuntuu.

Omalta pihaltakin löytyy kaikenlaista, vaikka kesä vierähtikin ihan muissa maisemissa. Ensi kesänä sitten ajan kanssa perehdytään puutarhahommiin. Näin ainakin uskottelen itselleni.

Sieniä riittää, kanttiksia olen kerännyt joka viikko, tuloksena vähintään puoli ämpärillistä. Viime viikolla saalis oli paras tähän mennessä, kokonainen ämpärillinen, eikä kaikki sienet edes mahtuneet tämän ämpärin kyytiin. Putsaamista, paistamista ja pakastamista on siis riittänyt ja riittänee edelleen. :)

Sienistä riittää tuttavillekin, sellaisille, jotka eivät itse pääse syystä tai toisesta metsään. Nyt miulla on ainakin vähän ylimääräistä aikaa ja mahdollisuus kerätä sienet muillekin, miksi en siis sitä tekisi. Jokainenhan tietää millainen loppu ahneella on, sitä siis yritän mahdollisimman paljon vältellä ja jaan vähän omistani eteenpäin.

Tällainen hmm... melkoisen terhakka porkkana löytyi kasvimaalta, kun keräsin kesäkeiton tarpeita lauantaina. Kaveri ei päätynyt keittoon, vaan jätin sen odottamaan pupuille menevään astiaan. Onko se nyt sitten parempi kohtalo, joutua kanin syömäksi, en tiedä.

Olen saanut Kanelista taas oivan apulaisen tallihommille. Osa kanoista meinaa kyllä kananhoitajalle tehdä vähän kiusaa ja ne pahukset livistävät rakoselleen jääneestä ovesta pitkin tallia ja pihamaata. :) Kaneli osaa hienosti huolehtia vedet ja ruoat kanoille ja kerää heinää ja voikukanlehtiä pupuille. Hevoset ovat edelleen laitumella, meillä on nyt vaan tätä pienempää väkeä tallissa.
Kanelin sylissä ylemmässä kuvassa on Hattara-kananen, joka taisteli hengestään viime talvena meidän keittiössä (joku ehkä muistaakin) ja joka kaikkien ihmeeksi toipui ja on tomera pikkukananen ja hyvin ahkera munija. Ja lisäksi Kanelin silmäterä ja sylikaveri. Hattara selvästi tykkää kovasti Kanelista, katsokaapa noita kanankoipia; roikkuvat rentona alaspäin, hänellä on siis turvallinen ja hyvä olla.
Miun pienet tyttöset!

Elokuun illat alkavat olla jo pimeitä. Tavallaan se on mukavaakin, mutta kun tietää talven tulevan, alkaa ihan pienesti ahdistaa. Onneksi siihen on vielä aikaa. Ilmat ovat olleet ihan huikean hienoja ja lämmintä on päivisin ollut hellelukemiin saakka.

Nautiskellaan!