Helmikuuta



Olen pohtinut tätä blogiasiaa.
 
Väistämättä Vihreän Kanan sisältö muuttuu radikaalisti; eläinpitoista asiaa ei tule juurikaan, kun perheeseeni ei nelijalkaisia kuulu enää kuin koira ja kissat.
Maaseutuun ja omavaraisuuteen liittyvää ei myöskään, koska asun kerrostalossa tällä hetkellä. Haaveet omavaraisuudesta elävät edelleen, elämässä tulee vaan näitä suurempia suunnanmuutoksia joskus, omasta tahdosta riippumatta.

Tämä on nyt tätä. Jos jotain ei kiinnosta nämä asiat mitä tällä hetkellä voin tarjota, niin varmaan löytyy sellaisia blogeja paljonkin, joiden sisältö kiinnostaa.

Kirjoitan varmaan jatkossa enemmän kotoilusta. Ja käsitöistä. Niin ja ruoanlaitosta ja leipomisesta. Luonnosta. Valokuviin lupaan panostaa enemmän.

Kunhan tästä nyt vähän voimistun.

En aio täällä avautua erosta tai siihen liittyvistä asioista. Jos joku asia mieltä askarruttaa, niin minulle voi laittaa sähköpostia kanaemo@luukku.com -osoitteeseen.

Helmikuun sää on sumuinen ja leuto. Lunta ei ole lainkaan. Yhden tyytyväisen prätkällä ajelijan bongasin toissa viikolla.

Koiran kanssa metsässä on hyvä olla.

Kaipaan maalle ja niin tekee karvakuonokin.






Jätän kaikki vanhat postaukset entisestä elämästäni tänne blogiin.

 Muistoksi.

 

Niitä on ihan mukava lukea.

 

Ihan vielä en siihen itse pysty.