Olen leiponut koko talven ahkerasti. Muutin tänne länsirannikolle tammikuussa ja yhden kerran olen sortunut ostamaan kaupasta leipää sinä aikana. Muuten meillä on syöty vain itsetehtyä leipää.
Leipomispäivänä uunin lämmittäminen pitää aloittaa ajoissa, vaikka pienestä uunista onkin kyse. Laitan hellaan tulet ja teen taikinan. Uunin lämmössä se saa kohota rauhassa.
En koskaan mittaa määriä, vaan leivon ja teen muutenkin asioita näppituntumalla. Ainoastaan tietynlaisissa kakuissa pyrin noudattamaan ohjeita, mutta leipä ja sämpylät ovat milloin mitäkin, yleensä ne kuitenkin onnistuvat hyvin. Olen vähän luonnonlapsi tällaisissa asioissa; säännöt ja ohjeet on tehty mielikuvituksen puutteesta kärsiville, ajattelen. Viskon joukkoon milloin mitäkin, mitä kaapista löydän.
Tällä kertaa tein porkkanasämpylöitä. Vettä, hiivaa, kaurahiutaleita, pari hienoksi raastettua porkkanaa, suolaa, vehnäjauhoja ja loraus öljyä. Näppituntumalla.
Uunin lämpötilasta en osaa sanoa mitään, miulla ei ole minkäänlaista mittaria. :D Lämmönkin mittaan näppituntumalla; työnnän käden uuniin ja kun se tuntuu tarpeeksi kuumalta, työnnän leipomukset paistumaan. Uunia pitää vahtia, että pitkään jatkuvassa paistamisessa siinä pysyy riittävä lämpö, eli puita lisäillään maltillisesti mutta riittävästi. Joskus se pääsee liian kuumaksi ja meinaa polttaa leipomukset, mutta silloin pidän luukkua auki vähän aikaa, että lämpö tasaantuu. Vahtimistahan leipominen tuollaisessa uunissa on, mutta lopputulos on parempi kuin sähköuunissa. Lihaan tulee tässä uunissa hieno savun aromi, olen huomannut.
Porkkanasämpylät paistuivat kauniin kullanruskeiksi, ihanan rapeakuorisiksi ja tuoksuviksi.
Kesää odotan jännityksellä; tupa saattaa olla melko tukala, kun uuni hehkuu tuntitolkulla kuumana... ;) Täytyy aloittaa leipominen varmaan jo aamuyöllä, kun on vähän viileämpää.
Tuoreen leivän tuoksu.....
...voiko olla parempaa!
Nyt tekee mieli tuoretta leipää.:)
VastaaPoista