Muutenkin alkaa taas aurinko paistaa ihan muutenkin; Kaneli alkaa jo tervehtymään. Pieni on ollutkin melkein koko viikon potilaana. Toissailtana kuume huiteli 39 asteen korvilla. Pelkäsin korvatulehdusta, jota ei onneksi kuitenkaan tullut. Välillä Kaneli valitti kurkkukipua, mutta nyt on kuulemma parempi. Liikuttavaa oli, kun kyselin pienen vointia, niin aina vastaus kuului: "Ihan vähän on kipee olo, mutta ei se äiti mitään haittaa!" Ja jos toisella on kuumetta ihan kunnolla, niin varmasti on olo sen mukainen. Me aikuiset aina valitetaan ihan pienestäkin asiasta, tai ihan tyhjästä...
Hevosrintamalla on myös kiva juttu odotettavissa; suomenhevonen lähtee viikoksi koulutukseen Lappeenrantaan. Olisin mielellään pitänyt sen siellä pari-kolme viikkoa, mutta se ei ole mitään halpaa lystiä, eli viikko saa nyt riittää tällä erää. Ratsuttajan kanssa suunniteltiin, että samanlainen viikon pätkä voisi toteutua kevättalvella ja keväällä. Tähän hevoseen olen valmis panostamaan, sen ratsukoulutus on hyvällä mallilla ja perusasiat on jo hienosti hanskassa. Nyt sitä on hyvä alkaa työstämään tästä eteenpäin. Saan (sitten joskus) ihan oikeasti todella osaavan hevosen ratsastettavakseni. Palleron koulutus on ollut helppoa, koska se on todella järkevä hevonen. Sen kyydissä ei koskaan ole epävarma olo, vaan siihen voi luottaa joka tilanteessa.
 |
| Pikku palleroinen meidän ratsuttaja-Annen kanssa viime keväänä. |
Isänpäiväkin lähestyy... Tänään pitäisi lähteä käymään kaupoilla, jos löytyisi jotain sopivaa pikku lahjaa. Villasukat ajattelin kyllä isännälle neuloa, mutta en nyt tähän hätään ehdi niitä saamaan valmiiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahduta päivääni, jätä pieni merkki käynnistäsi!