Pienimmät ystävät

Pulleroinen hevoseni lähti siis tänään Lappeenrantaan koulutukseen. Onneksi polle on reissussa vaan viikon, eli toivottavasti ei ihan hirmuisen kamalan kova ikävä pääse yllättämään. Lupasin käydä joku päivä siellä, jännä nähdä oma polle kaikkien upeiden kilpahevosten keskellä hienossa ja suuressa tallissa.

Musta Prinsessa ei näytä olevan lainkaan huolissaan vaikka kaveri onkin muualla. Hän on sen verran itseriitoinen hevonen, että pärjää yksinkin vallan mainiosti, ja saahan hän nyt äidin jakamattoman huomion! ;)


Puput, kanat ja ankat saivat kaikki puhtaat aluset tänään alleen. Kaikilla on yksi yhteinen piirre aina häkin tai kopin siivoamisen jälkeen: siellä alkaa armoton järjestely! Pienet siirtelevät ja kiskovat tavaroita ja touhuavat kovasti, että oma koti saadaan mieleiseen malliin!
Minusta on hauska seurata näiden kaikkein pienimpien viipottajien touhuja. Vaikka luulisi, että kissat, koirat ja muut "älykkäämmät" eläimet ovat todellisia persoonia, niin kyllä niitä näistä pienistäkin löytyy!




Pipsa-pupumme pomppimassa tallin käytävällä. Huomaa muhkeat peppu- ja poskikarvat!

 Vanhin pupuistamme, Pipsa 5v. on todellinen persoona. Pipsa on äärimmäisen rauhallinen ja rohkea pupu. Vanharouva ei paljon hätkähdä vaikka taivas putoaisi niskaan. Hän on myös sitä mieltä, että kyllä muut (isommat) väistävät, jos hän sattuu olemaan vapaana tallissa ja kulkuväylällä. Uskomaton itseluottamus!






Muut pupumme, Timjami ja Nappula, ovat kyllä oikein mukavia pikku otuksia, mutta eivät persoonallaan häikäise samalla tavalla kuin Pipsa. Timjami (harmaa) on Pipsan lapsi, eli on siis syntynyt meillä vuosi sitten.

Timjami ja Nappula

Haluaisin Belgian jättikanin, tai pari. Ne ovat oikeasti tosi suuria, painoa taitaa yhdellä töpöhännällä olla kymmenisen kiloa! Olen kovasti ihastunut niihin ystäväni luona, hänellä on näitä jättejä kaksi.

Tällaisen eläinmäärän pitäminen kotona olisi mahdotonta, siispä meillä linnut ja puput asustavat tallissa. Niillä on lämmin oma osasto siellä ja kesät ne viettävät ulkona.

 Kahdeksassa kanassamme ja Rupert-kukossa on persoonia joka lähtöön. Muutamat ovat rauhallisia ja ystävällisiä, toiset arempia.

Minusta kaikkein persoonallisin on Hilma-kana, joka työntää nokkansa joka paikkaan! Hilmalla on kovasti asiaa eli se "puhuu" koko ajan, oli kuulijoita tai ei. Hilma on myös auttamattoman utelias ja se livistää heti tilaisuuden tullen kanojen häkistä tutkimaan ympäristöä, viimeksi tänään. Hilma on kova "auttamaan" vapaana ollessaan. Kananen istuu kottikärryjen reunalla tai karsinan oven päällä ja potpottaa loputonta tarinaansa katsellen pää kallellaan kun siivoan tallia. Ihana pikku kotkottaja joka piristää harmaimmankin päivän! Tämän kanatädin touhuja ei voi hymyilemättä seurata. :)

Alli etualalla ja Aukusti pesässä. KVAAK!

Myskisorsat Alli ja Aukusti ovat osoittautuneet mitä mukavimmiksi lemmikeiksi. Nämä melko kookkaat linnut muistuttavat hyvin paljon ankkaa ja ovat luonteeltaan hiljaisia ja rauhallisia. Aukusti on lähes puolet suurempi kuin Alli ja arvelisin sen painavan 7-8 kiloa. Ei siis ihan pieni tipu ole kyseessä! Alli muni ahkerasti keväällä, mutta ei valitettavasti alkanut hautomaan. Ensi keväänä toivomme saavamme pieniä sorsanpoikasia!


Ai niin, ja onhan meillä kulkurikissa Pertti joka viihtyy tallin ympäristössä hiirijahdissa. Pertti on tullut niin seuralliseksi, että ei pelkää meitä enää lainkaan. Puskemisen ja hurinan määrä on uskomaton kun Pertin kanssa ryhtyy seurustelemaan! Pertti on siis ihmisille hyvin ystävällinen ja tuttavallinen. Pertti on pyörinyt tässä lähistöllä jo viime keväästä saakka, eikä tätä kilttiä kissaa kukaan tunnu kaipaavan.
Nemi-kissamme kanssa Pertti kyllä saa riidan aikaan välittömästi, eli Nemi pysyttelee sisällä ja Pertti tallilla. Lida-koiran kanssa Pertti sen sijaan tulee mainiosti juttuun. Koirassamme on joku kissaystävällinen ominaisuus, jolla se saa kaikki kissat puolelleen, vaikka ne eivät olisi koiriin tottuneetkaan.

Tällaisia pieniä ystäviä tallissamme asuu vuohien, lampaiden ja hevosten lisäksi. :) Ne ovat täällä meidän ja vähän muidenkin ilona ja tuovat oman lisänsä tallimme arkeen.