Tänään siivosin ja pyöritin pyykkiä ja mankeloin puhtaita lakanoita ison pinon. Tajusin, että tarvitsisin yhden päivän viikosta ihan kokonaan tällaisia hommia varten. Niin arkista, mutta niin välttämätöntä! Kärsin kroonisesta aikapulasta; työpäivän lisäksi on eläinten hoito pääasiassa minun hommani ja siihen menee päivittäin vähintään 3-4 tuntia. Tämän lisäksi pitäisi ehtiä sitten saada pyykkivuori hiukan hupenemaan ja imurin kanssa juosta talon läpi.
Onneksi minulla on ruoanlaittoa rakastava mies, eli se on yleensä hänen hommiaan.
Kissa-, koira- ja lapsiperheenä meillä ei oikeastaan ole koskaan paikat tiptop kunnossa. Aina on vähintään lapsen lelut hujan hajan, koiran karvapalleroita nurkissa ja sitä rataa...
En ota kuitenkaan stressiä asiasta. Nautin toki kovasti puhtaasta ja siististä kodista, mutta aika ei vaan riitä siihen, että kaiket päivät juoksen rätti kädessä huiskuttelemassa pölyhiukkasia.
Jotta jonkulainen järjestys säilyisi, imuroin oikein kunnolla koko talon kerran tai pari viikossa. Eteinen, keittiö ja olohuone on pakko imuroida päivittäin, joskus parikin kertaa päivässä.
Mikä on sinun inhokkisi siivouksessa? Entä se mukavin homma?
Siivouksen jälkeen kehtaan laittaa pari kuvaa olohuoneestamme. Ihan aina täällä ei näytä aivan tältä. Ja ilkeän vielä tunnustaa moisen asian... ;)
Kuvien laatu on taas ihan kamala kun kännykällä joudun kuvaamaan, koittakaa kestää...
Olohuoneessamme pidän eniten valosta, joka (hieman valoisampana vuodenaikana) tulvii kahdesta suuresta ikkunasta. Seinät ovat vaaleat ja huonekalut pääosin tummaa puuta. Eniten rakastan kahta tummanpunaista pormestarintuolia, jotka ovat -30-luvulta ja alkuperäisessä kunnossaan.
Nykyaikaisia huonekaluja ei ole kuin mieheni tekemä uusvanha hyllykkö ja divaanisohva jonka ostimme kun muutimme tänne. Muut huonekalut ovat joko tosi vanhoja ja osa antiikkia.
Saimme hyvältä ystävältämme (kun kuulemma keräämme kaikenlaista vanhaa roinaa) ihanan valtavan suuren tynnyrin tänä syksynä. Pohdin mihin sitä voisi käyttää, koska sillä oli korkeutta ja kokoa niin paljon, että minään kukka"purkkina" pihalla sitä ei voinut käyttää.
Yhdessätuumin päätimme mieheni kanssa että tästä tulee uusi pöytä olohuoneeseen. Tynnyri sai moottorisahakäsittelyn, eli puolet korkeudesta pois ja neljä lautaa jäi jaloiksi.
Alkuperäinen suunnitelma oli, että petsaan tynnyrin tummaksi antiikkipetsilakalla. Kun tynnyri oli viikon pyörinyt kuivumassa olohuoneessamme ja mitä enemmän sitä katselin, aloin ymmärtää että sen täytyy jäädä juuri tuollaiseksi.
Kaikki kolhut ja jäljet saavat näkyä siinä. Väri on aivan ihana, harmaa ja patinoitunut. Kunhan ehdin, ostan pöytälevyn päälle pyöreän lasin, jonka alle voi laittaa vaikka vanhoja valokuvia tai pitsiliinan. Ja pöydän pyyhkiminen on lasin päältä helppoa.
Eilen illalla virittelin pihalle jouluvaloja, nyt puuttuu enää se lumi!
Takan päällä olevaan pikkukuuseen löysin suloiset enkelikoristeet ja kaivoin sähkökynttelikön kaapista.
Vähän alkaa jo joulumieli nostaa päätään!
H&M :lta tuli paketti, joka odottaa vielä postissa. Tilasin jouluisia tyynynpäällisiä ja muuta pientä. :)
Ihanaa viikon jatkoa,
lukijani!
Minusta kaikkein inhottavinta siivoamisessa taitaa olla se, kun pitää ottaa imuri esille - tai siis kaksikerroksisessa talossa varmaan se, kun imuri on aina väärässä kerroksessa, just siellä toisessa...tarvisikin ostaa toinen, niin loppuisi se raahaaminen ;))
VastaaPoistaMyös pölyjen pyyhintä on inhokkejani.
Parasta on kuitenkin just siivottu koti!
Se hetki, kun näkee kättensä jäljen konkreettisesti.
Tottahan se on, että etenkin koirien kanssa eläessä ei voi olla turhan tarkka siisteydestä.
Lapset ei meillä enää varsinaisesti sotke, mutta vaatteita jättävät mokomat minne sattuu! *huoh*
Kiva tuo tynnyripöytänne - ja ihan paras juuri tuollaisenaan!
Mukavaa loppuviikkoa teille!
Miun lempparihommaa on järjestely :) Mie tykkään järjestellä kaikkea: kaappeja, laatikoita ja muuten vain huushollia. Se on kyllä ärsyttävää, että on juuri saanut paikat järjestykseen ja mies tulee ja jättää tavarat käsistään just siihen, mihin sattuu jäämään (tyttö tekee saman). Ja sitten samat järjestelyt uudestaan alusta...
VastaaPoistaEnnen miusta ärsyttävintä siivouksessa oli pölyjen pyyhintä, mutta äiti opasti miut swifferin käytön ihmeelliseen maailmaan ja pölyt häviävät hetkessä. Nyt ärsyttävintä on tyynyjen, peittojen ja mattojen puistelu ja tamppaus (niitä on niin paljon!)
Tuo tynnyripöytä on kyllä ihan mahottoman hieno! Hyvä juuri tuollaisena ajan patinoimana.
Marielisa: tiedän tunteen kun imuri on väärässä kerroksessa... Meidän talossa kerroksia on kolme! Meillä on kyllä kaksi imuria ja toinen niistä asuu vakituisesti alimmassa kerroksessa, mutta sitä toista joutuu kuitenkin raahailemaan. Ja nyt mokomasta on vielä pölypussit loppu, eli nyt sillä isolla ja painavalla sitten mennään rallia talon joka kerroksessa. Höh! :)
VastaaPoistaSiru: miten tuokin kuulostaa niin tutulta, että ERÄÄT heittävät tavarat käsistään ja siihen ne jäävät ennenkuin JOKU tulee ja korjaa ne pois. ;)
Mikä ihme siinä on, että voi olla niin hankala laittaa ne omat tavarat jo heti omille paikoilleen?! Onneksi teitä kohtalotovereita riittää! :)
Kiitos kommenteista, ihanan lumista viikkoa teille!
HIH, minä tykkään siivoamisesta, mutta inhoan imuria. Siksi kai meillä ei ole mattojakaan kuin ulkoeteisessä. Kosteapyyhinnällä sujuu siivous kätevästi.:D
VastaaPoistaNo, kotoista täällä(sekaistakin kyllä välillä) on kuitenkin.
Vallan ihana tuo Teidän olohuoneen pöytänne!
- Meillä huonekalut ovat pääasiassa myös tuttavilta pelastettuja tai käytettyinä ostettuja. Ainoastaan sohva ja olohuoneen iso ruokapöytä ovat aivan uusina hankittuja. Silmät on auki kaikkialla, missä kuljen, ja hyviä isompia ja pienempiä löytöjä tulee vastaan mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Suu kannattaa myös avata, jos jossain on "herkkupala". :D
Hei ruiskaunokki, tervetuloa seuramaan meidän (hivenen kaoottista) elämää! Kiva kun laitoit kommenttia!
VastaaPoistaMeillä myös matot on ihan minimissä, juuri tuon siivoamisen helpottamisen vuoksi. Siivoaminen on niin paljon helpompaa mitä vähemmän mattoja! :)
Meillä on ihana karvalankamatto joka oli vuoden yläkerrassa turvassa, koska koiramme rakasti sitä aivan liikaa, eli alkoi vaivihkaa purkaa sitä yhdestä kulmasta. Nyt se on takaisin olohuoneessa ja koiralla on olohuoneeseen pääsy kielletty nykyään. :) Siivoaminen on hiukkasen helpompaa kun niitä hiivatin karvoja ei ole sohva ja nojatuolit täynnä. Karvakuonomme käytti tehokkaasti kaikki mahdolliset istuimet omaan loikoiluunsa ja jälki oli sen mukaista!