Kirjoittamisen HAASTE

Talo maalla-blogin Minna lähetti minulle kivan haasteen. Alunperin haaste lähti Tinuhelta, tässä lainaus hänen sivuiltaan:

"Kirjoittamisesta innostuneena haastan myös teidät, jotka tätä luette. Menkää johonkin sellaiseen paikkaan, jossa käytte harvoin. Kuunnelkaa sen paikan ääniä. Kirjoittakaa sen jälkeen muutama minuutti sen paikan äänistä ja siitä mitä se teille kertoo."

Tästä se lähtee...

"Kävelen tallilta päin kapeaa polkua pitkin takaisin kotiinpäin. Tässä mennään kieli keskellä suuta, polku on kapea. Jos astun sivuun, uppoaa jalkani melkein polvea myöten lumihankeen.
Päätän mennä kuuntelemaan ääniä kasvihuoneeseen, siellä talvella tulee harvemmin käytyä. Kumarrun vähän oviaukon kohdalla, lumipenkka oven edessä on aika korkea. Otan karvahatun pois päästä ja alan kuunnella.

Melkein heti kuulen koiran haukkuvan jossain kaukana. En ole varma kummasta naapurista se kuuluu, lasiseinäinen umpinainen tila pyörittää äänet jotenkin niin, että ääni kuulostaa tulevan jostain ihan muualta, mistä se todellisuudessa tulee. Koira hiljenee melkein heti, sitten on taas hiljaista. Kun hetken kuuntelen, alan erottaa tuttuja ääniä. Talon toisella puolella hurisee hiljaa ilmalämpöpumpun ulkoyksikkö. Se taitaa olla jäässä. Hurrrrrr... Hurrrrrr.... Ääni on epätasainen ja metallinen, jotenkin tärisevä.
Kohta tietä pitkin lähestyy auto, kuulen sen jo kaukaa. Kun auto lähestyy, alkaa sen ääni jotenkin ujeltaa, vaikka ääni onkin ihan erilainen kuin ulkona, vaimeampi. Auto ajaa ohi ja kohta sen ääntä ei enää kuulu. Hetken on hiljaista, sitten ohi ajaa toinen auto ja kolmas. Niiden äänet sekoittuvat toisiinsa, sitten hiljalleen hurina lakkaa taas kuulumasta. Pakkaslumi tekee äänistä paljon vaimeampia kuin tavallisesti. Kasvihuoneessa olen kuin pullossa, äänet tuntuvat todellakin tulevan ulkopuolelta, kuulen ne, mutta ne ovat jotenkin tukahtuneita. Yritän kuunnella pakkasta. Ja kuulenkin sen. On jotenkin niin hiljaista. Näin hiljaista on vain talvella ja kovalla pakkasella.
Tallin suunnasta alkaa kuulua Pertti-kissan mouruamista, ääni lähestyy koko ajan. Se etsii minua. Niin se aina tekee. Jättäytyy kissanroikale tahallaan jälkeen kun lähden tallilta ja sitten se huhuilee minua. Mouuuuu.. Mouuuuu... Kollikissan kovaääninen mouruaminen kuuluu jo ihan vierestä ja sitten näen mustan kissan. Se ei huomaa minua, jatkaa vaan mouruamistaan. "Kis kis" kutsun kissaa. Mouruaminen lakkaa heti, sitten se loikkaa pehmeästi lumihankeen kasvihuoneen ovelle. Kissan tassut rapisevat kasvihuoneen maapohjalla. Kovaääninen kehräys alkaa kun kissa puskee päätään vasten jalkojani. Hurrrr hurrrr hurrrr... Nostan kissan syliini ja sen kynnet rapisevat ja raaputtavat talvitakkiani vasten, kun se ensin yrittää pyristellä pois otteestani. Sitten se aloittaa taas kehräämisen, kun rapsutan sitä niskasta. Kissa kuitenkin lopulta haluaa pois sylistäni ja kuuluu tömähdys kun se pudottautuu takaisin maankamaralle. Taas tassujen rapinaa ja kehräystä. Kissa puskee kaikkea kasvihuoneessa. Ikkunanpieliä, tuolia, kukkaruukkuja, housunlahkeitani. Otan karvahattuni ja laitan se takaisin päähäni. Nyt kaikki kuulostaa entistäkin vaimeammalta. Pullossa ja karvahattu tiukasti korvilla."  




Myös minä haastan teidät, jotka tätä luette. Sen lisäksi lähetän haasteen vielä erikseen seuraaviin paikkoihin:



Dahlia

Marielisa Elämänpyörä-blogista

Tirriliisa Myllykylän perhe-blogista

Jasmiina Ahdin tila-blogista


Nyt siskot karvalakki pois korvilta ja kuuntelemaan ja kirjoittamaan!

Hyvää viikonlopun jatkoa kaikille! <3