Kaikenlaista

Viikko on vierähtänyt enemmän kuin vauhdikkaasti. Keskellä viikkoa sain kaiken kukkuraksi jonkun vatsapöpön, joka meni onneksi ohi päivässä. Flunssa alkaa nyt vasta (noin kolmen viikon jälkeen) hellittää kokonaan.

Olen ommellut tilkkutöitä ompelukone sauhuten. Yritän tosissaan saada jonkinlaisen pikku myymälän kesäksi kotieläinpihalle. Tavaraa on ihan hirveän paljon, nyt ne pitäisi enää myydä...

Tilkkutöitä tuli joskus tehtyä aika paljonkin, nyt on ollut taas ainakin vuoden tauko. Koukuttavaa hommaa. Käsin tikkaaminen on jotenkin terapeuttista ja melkein kuin meditoimista, ihanaa!

Kissat on olleet ihan pistoksissa. Pertti on käynyt sisällä syömässä tällä viikolla useampaan otteeseen ja Nemin kanssa ne tulevat juttuun nykyään jo sen verran hyvin, että pystyvät sietämään toisiaan neliön alueella tappelematta.



Pertti unten mailla.

Mutta auta armias, kuinka tunteet kuohahtavat puolin ja toisin, kun kyseessä on THE TUOLI. Jos Pertti on kupilla, Nemi varta vasten tulee olohuoneen sohvalta tai jostain muualta talosta ja menee mielenosoituksellisesti The Tuoliin nukkumaan. Kun Pertti on syönyt, se kiertelee The Tuolia ja yrittää keksiä, kuinka saisi toisen pois siitä. Kun Nemi hetken päästä menee tarkistamaan ruokakupin, (josko sinne olisi vaikka jäänyt jotain) ampaisee Pertti salamannopeasti The Tuoliin ja ummistaa silmänsä ja on nukkuvinaan. Yhtäaikaakin pariskunta on yrittänyt The Tuolissa viihtyä, mutta tunnelma on ollut melko tiivis ja varsinkin äänekäs. Eli pariskunta pyrkii käyttämään The Tuolia vuorotellen, välillä hyvällä ja joskus huonommalla menestyksellä. :)

Turhautuneen näköinen Nemi The Tuolin vieressä.

Eilen illalla sain leivottuakin, oikeastaan käytännön pakosta. Mies unohti tuoda leipää kaupasta ja kun hiivaa sattui olemaan, tein pikaisesti sämpylätaikinan. Ja sämpylätaikinan jälkeen pullataikinan. Tänään vielä sipulipiirakan. Pitäisi taas ottaa itseään niskasta kiinni ja oikeasti tehdä leivät taas itse. Kun noin vuosi sitten tein vähemmän töitä, leivoin joka päivä leipää tai sämpylöitä. Sitten se taas jäi, kun työt lisääntyivät. Kaikkeen ei yksinkertaisesti repeä.



Sämpylöitä...




...ja korvapuusteja.



Kaneli sai taas jutuillaan minut nauramaan eilen. Olin pihalla kolaamassa lumia samalla kun Kaneli hiihteli ympärillä. Lapsi katseli touhujani ja tokaisi: "Äiti, olet kuin työjuhta, vanha hevonen."

:D  Siltä tämä välillä tuntuu, eli taas oli lapsi oikeassa.