lauantai 21. huhtikuuta 2012

Kaikenlaista sutinaa

Viikko on mennyt ihan siinä missä mikä tahansa viikko. Aika tavallisesti, siis. Töitä, tallia, kotia.
Kevät alkaa kuitenkin kaikesta räntä- ja raesateesta huolimatta olla niin pitkällä, että kaivoin rakkaimpani, eli Buickin talvitallistaan ja käytin katsastuksessa. Kesä on siis (melkein) täällä!

Hevoset ovat lähes nakuja, talvikarvaa on lähtenyt (haravalla avittaen) melkoiset tupsakkeet. Neitihevonen Rinsessa alkaa olla jo hyvin sileäkarvainen. Eilinen äkillinen lumimyräkkä aiheutti Rinsessassa oikean raivokohtauksen, hevonen potki tarhassaan raivokkaasti tuulen suuntaan ( niinkuin se aina tekee, kun on oikein kiukkuinen) ja juoksi tuulispäänä sinne tänne äitiä huhuillen "Minä jäädyn tänne, tule nopeasti hakemaan sisälle..!!"



Pottakampaus on muotia tänä keväänä.

Todella ilahduttavaa on lisääntynyt valo! Illalla ratsastamaan ehtii vielä yhdeksän-kymmenen aikaan, eikä silti pimeä pääse yllättämään. Ihan mahtavaa!! Kenttäkin on täysin sula, eikä edes ole mitenkään vetelä, vaikka sitä pelkäsin. Solindan kanssa tuuppasin yhtenä iltana kentällä, laukkaamaankin pystyy jo ihan kunnolla eikä kenttä ole päässyt liian pehmeäksi. Alkaa hevosharrastus pyöriä taas ihan uudella vaihteella, kun valoa ja kunnollista pohjaa riittää vaikka kuinka. :)

Keskiviikko-iltana ennätettiin isännän kanssa käydä pikaisesti Viipurissakin. Vanhin lapsi käväisi parin päivän visiitillä ja tietenkin käytettiin tilannetta hyväksemme ja jätettiin Kaneli isosiskon hoiviin. Pika-pika tankkausreissu ja nopsa shoppailukierros paikallisessa kitumarketissa. Kaikenlaista olevinaan tarpeellista tarttui matkaan. Kaikkein ihanimpia miusta olivat tietysti kulkukoirat. 8)


Kaksi kaverusta pötkötteli tyytyväisinä marketin sisäänkäynnin matolla. Kukaan ei niitä pois ajanut ja siinä koiruudet saivat kaikessa rauhassa vedellä sikeitä. Hyvinsyöneitä olivat nämä kaksi, taitavat vierailla marketin roskiksella joka päivä. ;)

Hassua ajatella, että meidänkin karvakuonokas on pikkuisena harhaillut kenties saman marketin ympäristössä. Tiedä sitten onko se elämä nykyisin sen onnellisempaa ihan hieman komentelevan kissakaverin pompotettavana... :D



Venäjän-matkailulle on luvassa jatkoa noiden pikavisiittien lisäksi. Tänään varmistui, että toukokuun lopulla lähdetään kera isännän kiertämään Laatokka todella rähjäisellä, mutta joka paikkaan kulkevalla maasturillamme. Lomittajamme Noonuska pääsee paikalle eläimiä paapomaan sillä aikaa kun meikäläiset viettää luultavasti vuoden ainoat muutaman päivän vapaat.


Toivottelen uudet lukijat oikein lämpimästi tervetulleiksi! :) Teitä onkin lähiaikoina tullut useampia.


Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille! Kyllä se kevät on täällä ihan kohta... :)

8 kommenttia:

  1. Aikas jännälle kuulostaa tuo Laatokan ympäriajo! Mutta sitten taas hauskalle, kun pääsette isännän kanssa molemmat. Tuommoinen vähän erilaisempi yhteinen aika tekee varmasti hyvää :)
    Meillä on haaveissa, että päästäis joku kevätaamu kiertämään yksi ihan kotimainen patikkapolku tooositosi aikasin kahdestaan. Edellyttäisi vaan, että saataisiin isovanhempia kyläilemään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan mielenkiinnolla odotan reissua, isäntä kävikin talvella off road-talvisafarilla. Viisi autollista heitä oli ja reissu meni hyvin. Mitä nyt pientä hankeen juuttumista, kyljelleen kellahtelaua ja sen sellaista normaalia safaritouhua... ;D Meidän piti lähteä ensin pidemmälle reissulle, oltaisi ajettu jäämerelle saakka, ja siinä olisi pitänyt ajaa vuoroissa, kun matka etenee melkein 24h/vrk. Mutta tämä reissu on varmasti hyvä, saa vaikka pikkuisen lepäilläkin välillä...

      Meillä lomittajan lisäksi tulee (jo täysi-ikäinen) isosisko Kanelia hoitamaan, oikein tyrkytti että välttämättä HALUAA, eli mitäpä siinä estelemään... ;) Isovanhempia meillä käy tosi harvoin lapsenvahtina, oma äitini on vielä työelämässä ja asuu Helsingissä ja anoppi on ajoittain huonossa kunnossa. Yhteiset reissut, vaikka pikaisetkin, antaa piristystä arkeen ja siihen tavalliseen puurtamiseen.

      Poista
  2. Upeasti teillä kevät etenee! Meillä tuntuu olevan takatalvea takatalven perään ja lunta vielä ihan liikaa. Kenttä ja pellot ovat pehmeät. Eipä sillä, että meidän kopukoilla siellä kentällä saisi muutenkaan väännettyä :D Heppakuume on kova, jos nyt bongaisi sellaisen, jolla voi ihan OIKEASTI ratsastaa.

    Mukavat lomasuunnitelmat teillä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on tallin seutu niin kiitollista, kun se ei ole mitään vanhaa pellonpohjaa, vaan kuivaa kangasmetsää, mistä on tuo tallin alue raivattu. Maaperä on ihan loistavaa hiekkapitoista ja KUIVAA. Toki (eilen esimerkiksi) toinen tarha oli a-i-v-a-n mutainen ja yksi toope, eli Solinda, kävi onnessaan siellä mutavellissä uimassa minuutin välein...:/ Tämä aika on se kaikkein pahin, kun vettä tulee hirveät määrät sulavista lumista mutta routainen maa ei ime vielä juurikaan mitään. Kentästä olen innoissani, hirmu pienihän tuo meidän pläntti on, mutta nyt jo ihan kuiva ja lumeton. Ja meillä ei ole edes kenttää salaojitettu kun ei ole tarvinnut. :O Tätä kaikki aina ihmettelee, mutta näin on. Hiekkamaa läpäisee kaiken ja kenttä pysyy hyvänä vaikka millaisilla rankkasateilla. Viime syksyn noin kahden kuukauden päivittäinen kova sade muodosti kentän keskelle pienen lätäkön... ;)
      Meidän koneista ainoastaan Solindalla pystyn "tuuppaamaan" kunnolla kentällä. Miun reuman takia Rinsessahevosen suurtakin suuremmat liikkeet tuntuu tosi pahoilta. Maastossa vielä käyn kävelemässä ja menen laukkapätkiä sillä, mutta ravityöskentely kentällä, juu ei... :/ Itse haaveilen quarterista tai Irish Cobista... Hyvin samantyyliset rodut siis kyseessä. :D

      Poista
  3. Oikein ihania ratsastushetkiä sinne!!! On kyllä tosi mahtavaa tämä "kirkkaus", valoa riittää pitkälle päivää :))

    VastaaPoista
  4. Valossa on ihmeellinen voima, välillä talvella oikein tuntee itsensä sairaaksi, kun on koko ajan pimeää. Valo ja lämpö on kyllä ihmiselle tosi tärkeää ihan henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin kannalta ja kuinka hirveän paljon enemmän saa kaikkea aikaan, kun on valoisaa!! Nimimerkillä: kohta alkaa kukkapenkkien kuopsutus joka jatkuu joka ilta yhteentoista... ;)

    VastaaPoista
  5. Melkein tunsin nenässäni Buickin myllyn aromit ja kevään ensi hörähdyksen konepellin alta :D Joskus ehkä minäkin laitan itselleni kesäauton. Skootteriin lienee tyytyminen aluksi.

    Valo on iloinen asia. Valoa ja iloa teillekin ja mukavaa kun pääsette vähän reissuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie just sain yhden "kesäauton" myytyä. Se oli varaosa-auto miun Oldsmobileen. :D Kaksi kappalein jokaista on hyvä olla. Noita romuja alkaa vaan kummasti kerääntymään nurkkiin ja pitkin pihoja, nyt on vähän sellainen meininki, että turhat laitellaan kuntoon pikapuoliin ja myydään. Mie haaveilen -50-luvun oiiiikein isosta siivekkäästä Chryslerista, tai jostain tosi vanhasta lava-autosta, missä on puuloota lavana. Sellaisessa olisi tyyliä!! Onhan ne kivoja, harrasteautot, huonolla mielellä sellaisen ratissa ei vaan voi olla. :)

      Iloa ja valoa rutkasti teille sinne susirajalle! :D

      Poista

Ilahduta päivääni, jätä pieni merkki käynnistäsi!