Kaneli oli yli viikon mummolassa ja sain ihan rauhassa levitellä kaikki joululahjat ympäri taloa. Viime tingassa ennen lapsen kotiintuloa sain kaikki paketoitua ja sulloin ne vanhaan matkalaukkuun, jonka päälle kiipesivät nalle ja kaksi reipasta hiirtä vartioimaan.
Nalle on itselleni todella tärkeä ja nostalginen, olen saanut sen kaksivuotiaana mummolta ja papalta lahjaksi. He ovat voittaneet sen bingosta! Serkullani oli samanlainen, sekin bingotuliaisia, mahtaakohan se olla enää "elossa?"
Oma nalleni oli ihanan silkkikarvainen ja kirkkaan keltainen aikaisemmin, silloin kun olin lapsi. Nyt karva on melko nuhraantunut ja aika likainenkin, mutta sehän kertoo vaan siitä, että nalle on nähnyt ja kokenut paljon.
Mitä lähemmäs joulua mennään, sen stressittömämmäksi olo muuttuu. Se ei todellakaan johdu siitä, että olisin saanut kaiken tehtyä, päinvastoin! Paljon on tekemättä, mutta kaikkea mitä olen suunnitellut, en saakaan valmiiksi, joten miksi stressata niistä?
Lisäksi paukkupakkaset ovat pitäneet huolen siitä, että ylimääräistä hommaa riittää eläinten kanssa ja talon lämmittämisessä varsinkin.
Eilen pakkanen huiteli kahdenkymmenen kylmemmällä puolen, joten oikeista töistä ei ole tullut nyt mitään. Pakostakin olen siis pyörinyt nyt enemmän kotosalla, joten talon siivoukset ovat ihan hyvällä mallilla, tosin jääkaappi sanoi sopimuksensa irti , eli se aiheutti vähän lisähössötystä. :)
Lida-koira näyttää mallia, kuinka ottaa joulutouhut ihan löysin rantein. Koiraneiti kääntää vaan välillä kylkeä, taikka kierähtää vatsalta selälleen estääkseen makuuhaavojen muodostumista. ;)
Stressitöntä loppuviikkoa kaikille!
Voi suloisuus tuota nallea. Herttanen ja varmasti rakas. Ja tuokin on ihanaa, että Kaneli on saanut olla mummolassa teijän joulukiireiden keskellä. Isovanhemmat on ihania. Meillä tosin asuvat kauempana, mutta yritetään kyllä mahd usein tavata, kun vielä siihen mahdollisuus.
VastaaPoistaJa voi tutoa koirulaista. Sillä ei ainakaan ole stressiä :) Siitä vain mallia isäntäväellekin.
ps.siulle taidan paljastaa, että meille on tulossa koiravauva - iiiiik :)
Kaneli on aina reippaana lähdössä mummon luokse. Yleensä heti ovella alkaa kyselemään meiltä että "Eikös teidän pitäisi kohta lähteä jo kotiin? Teillä taitaa olla siellä tallihommia ja muuta ja kohta tulee jo pimeä." :D :D Innokaasti on siis lähettämässä meitä takaisin kotiin että saa olla "rauhassa" omien sanojensa mukaan mummon kanssa. :D
PoistaMiun äiti asuu Helsingissä ja on vielä työelämässä hetken, eli senkin takia nähdään tosi harvoin. Kesäisin Kaneli on kyllä siellä miun äidin loman aikaan.
Iiiiiik, koilavauva! <3 Miullakin on koko ajan mielessä että miten saisin ujutettua tähän huusholliin toisen koiran kenenkään huomaamatta. Tallille on paljon helpompi majoittaa "heräteostokset" ja kun vaikkapa pupuja ja kanoja on runsain määrin, ei isäntä välttämättä tunnista uusia asukkaita vanhojen joukosta. ;)
Onnea pikkukoiruuden odotukseen!
hihih - heräteostokset ujutettua talille - vähän epätavallisempi paikka niille :D
PoistaIhana tommonen reipas typy. Meillä yökyläily on edelleen vähän niin ja näin. Kesällä K jopa jäi mummolaan yöksi, mutta täältä pitkän matkan takaa ei sit halua millään. Eikä viitti pakottaakkaan. toiveissa, että ehkä se sit joskus ...
Tämän päivän kuvistasi kyllä näkee, että kylmä on -hrrr. no on kyllä täälläkin.
Meillä on vielä 6 yötä pikkusen tuloon ;) on sitä odotettukin lokakuun lopusta lähtien. Mutta onneks enää NÄIN vähän.
Juu, uudet kanat, lampaat, puput, ankat ja kalkkunat varsinkin soluttautuvat erittäin jouhevasti vanhaan sakkiin, eli joskus ei isäntä tiedä mitään, että olen "käynyt vähän tuolla noin..." :D eli heräteostoksia tekemässä.
PoistaKaneli on kyllä sellainen kyläluuta, innolla lähdössä aina joka paikkaan ja vielä innokkaammin jäämässä yöksi. ;) Helposti mummon tai mummin luona menee viikko tai pari ilman ikävää. :) Naurattaa kyllä kun se sama kuvio toistuu joka kerran kun viedään mummolle hoitoon, tyyliin "monelta olisitte kotona jos nyt lähtisitte?" :D
Lapsia on niin erilaisia, Kaneli on aina ollut todella sosiaalinen ja hyvin reipas, eikä ole koskaan vierastanut ketään, vaan reippasti vastailee ja jää juttusille sellaistenkin ihmisten kanssa, joita ei ole ennen tavannut. Kaneli meni päiväkotiinkin alle vuoden ikäisenä, kun miun oli pakko lähteä töihin, eikä se hänen kohdallaan ollut huono ratkaisu lainkaan, noin reipas on pärjännyt siellä hienosti. Ujomman lapsen kanssa on mentävä hänen omaan tahtiinsa, olemme niin erilaisia, aikuisetkin. :)
Niin ja kiva kun karvainen vauva tulee kuitenkin niin pian! Ei enää montaa yötä... <3
Poista