Paratiisissa

Tätä olen odottanut.

 

Kevättä.

 

 

 

 

Iltaisin rapsutellaan haravalla pensaiden ja puiden alustoja.

Kun pienin haluaa levähtää, pääsee hän tammeen ripustettuun keinuun huilaamaan kuin pesään. "Kaakaota ja peitto!" oli vaatimus yhtenä iltana. Ja huokailua, että miten ihanaa tässä olisi nukkua. 

 

Olisihan se. Vieno suhina puissa, mustarastaan kaihoisa jokailtainen laulu, muuten aivan hiljaista. Satumainen hetki jota nykyajan kiireessä, metelissä ja aikataulujen raiskaamassa maailmassa ei usko enää edes olevan.

 

 

 

Voi kyllä me täällä viihdymme!!

Lapsikin toteaa lähes päivittäin, että miten mukavaa täällä on asua. Kissat viihtyvät ja minä viihdyn.

Kiire on poissa.

 

 

 

Tämä paikka tekee sielulle hyvää.

 

Haavat parantuvat pikkuhiljaa ja elämässä on jo valoa.

 

Uskon että paranen, olen kohta voimakas ja rohkea.

Ehjä en vielä pitkään aikaan, mutta koko ajan enemmän ja enemmän. Pikkuhiljaa.

 

 

 

Keväässä on taikaa!

 

 

 

 

 

Voikaa hyvin, rakkaat lukijani! <3